Kansallinen turvallisuus ja kansainvälinen yhteistyö

Tiedustelutoiminnalla tuetaan valtion ja sen väestön turvallisuuden ylläpitämistä. Kukin täysivaltainen valtio arvioi kansallista turvallisuuttaan viime kädessä omasta näkökulmastaan. Globalisoituneessa toimintaympäristössä tarvitaan kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä myös tiedustelun alalla.

Tiedusteluviranomaisten henkilötietojen käsittelyyn sovellettavissa laeissa on säännökset henkilötietojen luovuttamisesta kansainvälisessä yhteistyössä ja kansainvälisessä yhteistyössä saatujen henkilötietojen käsittelystä. Tiedustelulaeissa on säännökset muusta kansainvälisestä yhteistyöstä mukaan lukien muiden kuin henkilötietojen luovuttaminen ja vastaanottaminen.

Kansainvälisessä yhteistyössä saatujen henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava, mitä tietojen luovuttajan asettamissa ehdoissa määrätään salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista, tietojen edelleen luovutuksesta tai luovutetun aineiston palauttamisesta. Viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi on annettu oma lakinsa. Laissa on säännökset myös kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa edellytettyjen turvallisuusselvitysten laatimisesta ja turvallisuusselvitystodistusten antamisesta.

Toisaalta kansainvälisen yhteistyön tuloksena syntyneet kansainväliset ihmisoikeussopimukset asettavat rajoituksia sekä kansalliselle tiedustelutoiminnalle että kansainväliselle tiedusteluyhteistyölle. Nämä kansainväliset velvoitteet on otettu huomioon edellä mainituissa kansainvälistä tiedusteluyhteistyötä koskevissa kansallisissa säännöksissä. Tietojen luovuttamisessa ja vastaanottamisessa on noudatettava Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia ja muita velvoitteita. Kansainvälinen yhteistyö ja tietojenvaihto on kielletty, jos on perusteltua aihetta epäillä, että jotakin henkilöä tämän yhteistyön tai tietojen luovuttamisen vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, vaino, mielivaltainen vapaudenriisto tai epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti. Päätettäessä henkilötietojen luovuttamisesta on lisäksi otettava huomioon vastaanottavan valtion ihmisoikeustilanne, luovutuksen merkitys Suomen kansainvälisille suhteille, henkilötietoja vastaanottavan valtion tietosuojan taso ja luovutuksen merkitys rekisteröidyn oikeuksille.

Vieraan valtion aseellisia hyökkäyksiä ja puolustautumista niitä vastaan sekä valtioiden välisiä aseellisia selkkauksia säätelee kansainvälinen oikeus. Aseellisten selkkausten kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa erotetaan lähinnä henkilön sotavankiasemaan vaikuttavasti vakoilijat tunnuksellisista taistelijoista. Sama erottelu on tehty kansallisessa vakoilua koskevassa rangaistussäännöksessä. Aseelliseen selkkaukseen liittymätöntä toiseen valtioon kohdistuvaa tiedustelua kansainvälinen oikeus ei sen sijaan nimenomaisesti säätele, vaikka tällaisella tiedustelulla voidaankin loukata toisen valtion täysivaltaisuutta. Rajat ylittävä ulkomaantiedustelu voi olla kohdevaltion kansallisesta näkökulmasta alueloukkaukseen rinnastuvaa vihamielistä toimintaa ja rikosoikeudellisesti kohdevaltioon kohdistuvaa vakoilua tai kohdevaltion kansainväliset suhteet vaarantavaa kolmanteen valtioon kohdistuvaa luvatonta tiedustelutoimintaa. Todettakoon tässä yhteydessä, että myös valtiota vahingoittavan tiedon hankkiminen terroristiryhmälle voi olla rangaistavaa, ei kuitenkaan vakoiluna, vaan terroristiryhmän toiminnan edistämisenä.

Toisin kuin rikosasioissa tehtävä yhteistyö kansallinen turvallisuus ei kuulu sinällään EU:n toimivaltaan. Kun unionin rikosasioiden tietosuojadirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön kansallisella rikosasioiden tietosuojalailla, lain soveltamisalaan sisällytettiin eräin poikkeuksin myös kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvä henkilötietojen käsittely. Tämä oli Suomen oma, direktiivin täytäntöönpanoon liittymätön kansallinen ratkaisu. Toisaalta olosuhteista riippuen myös rikollisuus, erityisesti terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus, voi uhata kansallista turvallisuutta.

Koska kansallinen turvallisuus ei kuulu unionin toimivaltaan, on esitetty erilaisia näkemyksiä siitä, onko unionin oikeudella vaikutusta sellaisiin tiedustelumenetelmiin, joissa hyödynnetään unionin osaltaan sääntelemiä sisämarkkinoiden sähköisiä viestintäpalveluita. Kyse voisi olla muun muassa unionin oikeuden viestin salaisuutta ja henkilötietojen suojaa koskevien määräysten huomioon ottamisesta esimerkiksi kansallisten tiedustelulakien tietoliikennetiedustelua tai teleyritysten viranomaistarpeita varten säilyttämien tietojen käyttämistä koskevassa sääntelyssä. Tietoliikennetiedustelu on kohdistettu väljemmin kuin perinteiset telekuuntelu, televalvonta ja tukiasematietojen hankkiminen. Teleyritysten säilyttämiä tietoja käytettäessä hyödynnetään teleyrityksille alun perin rikosasiaperusteisesti asetettua viestien välitystietojen säilytysvelvollisuutta. Unionin oikeuden vaikutusta koskeva kysymys on ajankohtainen, kun unionin tuomioistuimessa on vireillä kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvä unionin oikeuden ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin soveltamisalaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö ja kun valmisteilla on sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin korvaava sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus (ePrivacy-asetus).

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu