Skip to Content

Tiedustelu ja vastatiedustelu

Julkaisuajankohta 12.8.2019 8.54
Kolumni

Siviilitiedustelulakien 11-kohtaisissa tiedustelun kohdeluetteloissa on yhtenä kohtana ulkomainen tiedustelutoiminta. Sotilastiedustelulain 7-kohtaisessa luettelossa yhtenä kohtana on puolestaan Suomen maanpuolustukseen kohdistuva tiedustelutoiminta. Vieraan valtion kansallisen turvallisuutensa ylläpitämiseksi harjoittama tiedustelu voi olla kohdevaltion näkökulmasta vastatiedustelua vaativaa vakoilua ja vieraan valtion kansallisen turvallisuutensa ylläpitämiseksi harjoittama vastatiedustelu kohdevaltion näkökulmasta vastatiedustelua vaativaa vastavakoilua.

Tiedustelutoiminnan organisointitapoja kansainvälisesti vertailtaessa voidaan erottaa toisistaan tiedustelupalvelut ja turvallisuuspalvelut. Tiedustelupalvelujen toiminta on painottunut perinteisesti valtion ulkoisen turvallisuuden ylläpitämiseen ja tiedusteluun ulkomailla, turvallisuuspalvelujen toiminta taas valtion sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen ja tiedusteluun kotimaassa. Globalisoituneessa ja digitalisoituneessa toimintaympäristössä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden sekä ulkomaan ja kotimaan tiedustelun kaltaisten jaottelujen merkitys on kuitenkin hämärtynyt. Tiedustelupalvelujen toiminnassa on lisäksi korostunut ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukeminen ja turvallisuuspalvelujen toiminnassa muiden turvallisuusviranomaisten toiminnan tukeminen. Turvallisuuspalvelujen toiminnassa on keskeisessä roolissa vieraan valtion tiedustelu- tai vastatiedusteluviranomaisiin kohdistuva vastatiedustelu ja tiedustelupalvelujen toiminnassa vieraan valtion muihin viranomaisiin kohdistuva tiedustelu.

Suomessa siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisilla on sekä ylimmän valtiojohdon päätöksentekoa tukevia strategisen tiedustelun tehtäviä että turvallisuusviranomaisten toimintaa tukevia operatiivisen tiedustelun tehtäviä. Operatiivinen tiedustelu on yksittäisten yksilöiden perusoikeuksiin puuttumisen ja oikeusturvan näkökulmasta strategista tiedustelua merkityksellisempää. Strategisen tiedustelun tavoitteena on valtion yhteiskuntajärjestyksen ja perusoikeusjärjestelmän yleisempi suojaaminen.

Kun sotilastiedustelun päätehtävänä on sotilaallisen toimintaympäristön seuranta, varsinkin normaaliolojen sotilastiedustelussa korostuu pitkäjänteisen strategisen tiedustelun merkitys. Siviilitiedustelun päätehtävänä on terrorismin ja vakoilun torjunta. Siviilitiedustelu on painottunut operatiiviseen tiedusteluun, mutta toimintaympäristön monimutkaistumisen vuoksi strategisen siviilitiedustelun tarve on kasvanut.

Vieraan valtion harjoittama tiedustelutoiminta voi osoittautua yksilöitävissä olevaksi estettävän tai selvitettävän vakoilun tai muun rikoksen asteelle edenneeksi teoksi. Tämän vuoksi vastatiedustelun tehtäväkokonaisuuden osalta onkin erotettava toisistaan toisaalta tiedustelulaeissa säännelty siviili- ja sotilastiedustelu eli tiedustelumenetelmien käyttäminen sekä toisaalta yksilöityihin tekoihin kohdistuva rikostiedustelu. Rikostiedustelu voi olla rikoksen estämis-, keskeyttämis- tai paljastamistarkoituksessa tapahtuvaa salaista tiedonhankintaa eli salaisten tiedonhankintakeinojen käyttämistä taikka rikoksen selvittämistarkoituksessa tapahtuvaa salaisten pakkokeinojen käyttämistä. Rikoksen paljastamisella tarkoitetaan sen selvittämistä, onko esitutkinnan aloittamiselle perustetta. Toisin kuin siviili- ja sotilastiedustelussa rikostiedustelussa ei voida toimia ulkomailla ilman kohdevaltion myötävaikutusta, vaan mahdollista on ainoastaan kansainvälinen yhteistyö kohdevaltion viranomaisten kanssa.

Strategisessa tiedustelussa käytetään pelkästään siviili- tai sotilastiedustelutoimivaltuuksia. Operatiivisessa tiedustelussa ja vastatiedustelussa voidaan tarvita sekä siviili- tai sotilastiedustelun että rikostiedustelun toimivaltuuksia.

Kansakunnan turvallisuutta vaarantava toiminta olisi kyettävä havaitsemaan jo varhaisessa vaiheessa. Tämän vuoksi siviili- ja sotilastiedustelutoimivaltuuksien sääntely on rikostiedustelutoimivaltuuksien sääntelyä väljempää. Sääntelyn väljyyttä on kompensoitu rajaamalla siviili- ja sotilastiedustelu kaikkein vakavimpiin uhkiin, rajoittamalla siviili- tai sotilastiedustelumenetelmällä hankittujen tietojen käyttöä sekä valvomalla siviili- ja sotilastiedustelutoimintaa kattavasti.

Vaikka siviili- ja sotilastiedustelumenetelmän käytön edellytyksenä ei olekaan yksilöity tapahtuvaksi tai tapahtuneeksi oletettu teko, tiedustelumenetelmää koskevassa vaatimuksessa tai päätöksessä on esitettävä tosiseikat, joihin ”voidaan perustellusti olettaa/on syytä epäillä” -tason oletus kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta perustuu.

Siviili- ja sotilastiedustelu on perusluonteeltaan vahvistamattomien tietojen ja heikkojen signaalien yhdistelyä tietojen jatkokäsittelyn suuntaamiseksi. Siviili- tai sotilastiedustelumenetelmällä hankittua analysoimatonta raakatietoa ei saa oikeusturvasyistä käyttää sellaisenaan yksittäisten yksilöiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin vaikuttavaan päätöksentekoon. Siviili- ja sotilastiedustelun sekä rikostiedustelun väliin onkin pystytetty lainsäädännöllisiä ja organisatorisia ”palomuureja”.

Siviilitiedustelu eli tiedonhankinta kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi kuuluu Suojelupoliisin tehtäviin, kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estäminen ja paljastaminen Suojelupoliisin tai muun poliisiyksikön, lähinnä Keskusrikospoliisin, tehtäviin sekä kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten selvittäminen eli esitutkinta muun poliisiyksikön, lähinnä Keskusrikospoliisin, tehtäviin. Suojelupoliisin esitutkintatoimivalta päättyi tiedustelulakien voimaantulon yhteydessä. Poliisilain siviilitiedustelua koskevassa luvussa on säännökset Suojelupoliisin mahdollisuudesta jatkaa tiedustelumenetelmien käyttöä kansallista turvallisuutta uhkaavan rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi sekä poliisilain salaisia tiedonhankintakeinoja koskevassa luvussa vastaavasti säännökset muun poliisiyksikön mahdollisuudesta jatkaa salaisten tiedonhankintamenetelmien käyttöä kansallista turvallisuutta uhkaavan rikoksen selvittämiseksi.

Sotilastiedustelu eli tiedonhankinta sotilaallisesta toiminnasta ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavien rikosten estäminen ja paljastaminen kuuluvat Pääesikunnan tiedusteluosaston ja Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen tehtäviin sekä sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavien rikosten selvittäminen Keskusrikospoliisin tehtäviin. Sotilastiedustelulaissa ei ole säännöksiä sotilastiedusteluviranomaisten mahdollisuudesta jatkaa tiedustelumenetelmien käyttöä sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavan rikoksen estämiseksi ja paljastamiseksi ja lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan erityistä huomioita olisi kiinnitettävä siihen, ettei sotilastiedustelun toimivaltuuksia ja rikostorjunnan toimivaltuuksia käyttäisi samat henkilöt. Tiedustelumenetelmien käytössä ylin päätösvalta on Pääesikunnan tiedustelupäälliköllä ja salaisten tiedonhankintakeinojen käytössä Pääesikunnan vastatiedustelusta vastaavalla apulaisosastopäälliköllä. Sotilasvastatiedustelusta tehtäväkokonaisuutena säädetään kuitenkin sekä sotilastiedustelulaissa että Puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevassa laissa. Sotilastiedustelun kohteena voi olla Suomen maanpuolustukseen kohdistuva tiedustelutoiminta ja Puolustusvoimien rikostorjunnan kohteena Suomen maanpuolustukseen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan liittyvät rikokset.

Tiedusteluviranomainen saa ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisesta tietoonsa tulleesta hankkeilla olevasta rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, ja Keskusrikospoliisille sellaisesta tehdystä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Tiedusteluviranomaisen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisesta hankkeilla olevasta rikoksesta ja Keskusrikospoliisille sellaisesta tehdystä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Salaisilla tiedonhankintakeinoilla tai salaisilla pakkokeinoilla saatua ylimääräistä tietoa saadaan käyttää aina rikoksen estämiseksi ja muun muassa sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta. Hankkeilla olevasta ja tehdystä rikoksesta ilmoittaminen sekä ylimääräisen tiedon käyttäminen koskevat muidenkin kuin kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämistä ja selvittämistä. Tiedusteluviranomaisten rekistereihin tallennettujen henkilötietojen käsittelystä on säädetty erikseen.

Vieraan valtion harjoittamaa tiedustelua ja vastatiedustelua torjutaan erilaisilla tietoturvallisuustoimenpiteillä. Vieraan valtion harjoittaman vastatiedustelun torjunnan osalta on lisäksi säädetty siviili- ja sotilastiedustelun, salaisen tiedonhankinnan ja salaisen pakkokeinon käytön suojaamisesta sekä tiedustelumenetelmää, salaista tiedonhankintakeinoa ja salaista pakkokeinoa käyttävän virkamiehen ja tietolähteen turvaamisesta.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu

Back to top