Terrori-isku vai taistelutoimi

23.7.2019 8.53
Kolumni

Turvallisuusviranomaisten välinen tehtävienjako on pohjautunut perinteisesti sotilaallisen ja muun toiminnan erotteluun. Tämä erottelu on perustana myös tiedustelulainsäädännössä tehdylle jaolle sotilastiedusteluun ja siviilitiedusteluun. Globalisaatio on kuitenkin kytkenyt Suomenkin toimintaympäristöön, jossa erottelun tekeminen voi olla aikaisempaa vaikeampaa.

Esimerkiksi valtiota ja sen väestöä uhkaava aseellinen hyökkäys voi olla sotilasviranomaisten torjuntavastuulle kuuluva taistelutoimi tai siviiliviranomaisten torjuntavastuulle kuuluva terrori-isku. Sekä sotilas- että siviilitiedustelun kohteena voi olla kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon taikka Suomen antamaan tai saamaan kansainväliseen apuun kohdistuva uhka.

Sotilaallisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan operaatiot voivat liittyä kansainvälisiin tai valtion sisäisiin aseellisiin selkkauksiin. Valtion sisäisillä selkkauksilla on usein myös kansainvälisiä kytkentöjä. Kriisinhallintaoperaatioiden tehtävät ja toimivaltuudet määritellään kansainvälisesti operaatiokohtaisissa asiakirjoissa ja operaatioille vahvistetuissa voimankäyttösäännöissä. Aseellisen selkkauksen kansainvälisen oikeuden vastaiset taistelutoimet voivat tulla sotarikoksina arvioitaviksi.

Kansainvälisen avun antamiseen liittyen EU:n perussopimukset sisältävät aseellisia hyökkäyksiä koskevan keskinäisen avunannon lausekkeen ja muun muassa terrori-iskuja koskevan yhteisvastuulausekkeen. Myös yhteisvastuulausekkeen perusteella annettava apu voi sisältää sotilaallisia voimavaroja. Lausekkeiden soveltaminen ei ole pelkkää juridiikkaa: esimerkiksi Pariisin vuoden 2015 terrori-iskujen yhteydessä Ranska pyysi EU:n muilta jäsenvaltioilta apua keskinäisen avunannon lausekkeeseen, ei yhteisvastuulausekkeeseen vedoten.

Hauraan tai kokonaan romahtaneen valtion aseistettu yhteenliittymä voi rinnastua ominaisuuksiltaan valtiolliseen toimijaan. Vastaavasti tällaisen yhteenliittymän kriisialueella tekemä teko voi olla kansainvälisoikeudelliselta luonteeltaan aseelliseen selkkaukseen liittyvä taistelutoimi. Samankaltainen teko kriisialueen ulkopuolella tehtynä voi olla sen sijaan terrori-isku, jolla iskun kohdevaltiota ja sen väestöä painostetaan tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, viimekätisenä tavoitteena vaikuttaminen kauempana sijaitsevan kriisialueen tilanteeseen. Terroristijärjestöiksi luokitellut toimijat ja niihin liittyvät kansainväliset kriminalisointivelvoitteet ovat oma lukunsa.

Todettakoon, että yhteenliittymä, joka ei edusta kansainvälisesti tunnustettua valtiota, on sotilaallisesta järjestäytymisestään, varustamisestaan tai aseistamisestaan huolimatta eri asia kuin aluevalvontalaissa vieraan valtion sotilasosastoon rinnastettu tunnukseton sotilaallinen ryhmä. Tunnuksettomalla sotilaallisella ryhmällä tarkoitetaan ominaisuuksiensa perusteella vieraan valtion edustajaksi oletettua, mutta tunnuksettomuutensa vuoksi sellaiseksi vielä varmistamatonta joukkoa.

Vieras valtio voi harjoittaa myös aseelliseen selkkaukseen liittymätöntä vihamielistä toimintaa. Vieraan valtion tiedustelutoimintaan voi liittyä kohdevaltion näkökulmasta vakoilua ja muita maanpetosrikoksia. Aggressiivinen valtion asevoimien virallisiin tehtäviin kuulumaton vihamielinen toiminta voi täyttää terroristisessa, kohdevaltion itsemääräämisoikeuden rajoittamistarkoituksessa tai oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen perusteiden horjuttamistarkoituksessa tehdyn rikoksen tunnusmerkistön ja siihen voi liittyä myös maanpetos- tai valtiopetosrikoksia. Vieraan valtion edustajan rikosvastuun toteuttamisen voi estää tämän mahdollisesti nauttima diplomaattinen koskemattomuus.

Tiedonhankinnassa rikoksen asteelle edenneestä toiminnasta ei ole kysymys tiedustelulainsäädännössä tarkoitetusta tiedustelusta, vaan salaisista tiedonhankintakeinoista rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi ja salaisista pakkokeinoista rikoksen selvittämiseksi on säädetty erikseen. Maanpetos- ja terrorismirikosten osalta salaisia tiedonhankintakeinoja voidaan käyttää myös rikoksen paljastamiseen eli sen selvittämiseen, onko esitutkinnan aloittamiselle perustetta.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu