Sota ja rauha

1.7.2019 13.32
Kolumni

Tiedustelulainsäädännössä tarkoitetun kansallisen turvallisuuden uhattuna ollessa joudutaan pohtimaan normaaliolojen ja poikkeusolojen eli rauhan ajan toiminnan ja sodankäynnin välistä rajaa.

Sotilasviranomaisten normaaliolojen toimivaltuuksiin liittyy periaatteellista herkkyyttä. Esimerkiksi Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen mahdollisuudelle antaa terrorismitilanteissa poliisille sotilaallisten voimakeinojen käyttöä sisältävää virka-apua on säädetty korkeat kynnykset. Sotilasviranomaisten normaaliolojen toimivaltuudet liittyvät lähinnä aluevalvontaan. Muu normaaliolojen turvallisuusuhkien torjunta rakentuu poliisille säädettyjen rikoksilta ja häiriöltä suojaamista sekä voimakeinojen käyttöä koskevien toimivaltuuksien varaan.

Tiedustelulainsäädännössä sotilasviranomaisten harjoittaman sotilastiedustelun varsinaiset kohteet on rajattu sotilaalliseen toimintaan. Pelkästään sotilastiedustelulle kuuluvissa toimivaltuuksissa, radiosignaalitiedustelussa ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelussa, tiedustelun kohde on Suomen alueen ulkopuolella.

Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset mahdollistavat tilapäiset poikkeukset perus- ja ihmisoikeuksista valtioon kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien poikkeusolojen aikana. Poikkeusoloista säädetään tarkemmin valmiuslaissa ja puolustustilalaissa. Poikkeusolot voivat aiheutua muun muassa aseellisesta tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavasta hyökkäyksestä sekä sisäisistä väkivaltaisista levottomuuksista. Turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia koskevassa lainsäädännössä ei yleensä erotella normaalioloja ja poikkeusoloja. Lähtökohtana on, että samoja toimivaltuuksia voidaan käyttää vakavuudeltaan erilaisissa tilanteissa, kunhan samalla noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatetta asianmukaisella tavalla.

Toimintaympäristön globalisoituminen ja digitalisoituminen on hämärtänyt normaaliolojen ja poikkeusolojen välistä rajaa. Rajanvedon kannalta erityisen haasteellisia ovat kyberhyökkäykset, jotka voivat vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja perinteiseen sotavarustein tapahtuvaan asevoiman käyttöön rinnastuvalla tavalla.

Todettakoon tässä yhteydessä, että hybridisodankäynnin ja informaatiosodankäynnin kaltaiset käsitteet eivät ole laajuutensa ja epämääräisyytensä vuoksi kovin käyttökelpoisia ainakaan oikeudellisissa asiayhteyksissä. Esimerkiksi vieraan valtion harjoittama vihamielinenkään mielipidevaikuttaminen ei vertaudu turvallisuusviranomaisten toimivaltuussääntelyn näkökulmasta sellaisenaan sotavarustein tapahtuvaan asevoiman käyttöön. Tällaiseen mielipidevaikuttamiseen voidaan kuitenkin kohdistaa siviilitiedustelua. Muun kuin valtiollisen toimijan osalta tiedustelulainsäädännön soveltamisalaan voisi kuulua lähinnä kannustaminen valtion täysivaltaisuuden rajoittamiseen tai kansanvaltaisen oikeusvaltion perusteiden horjuttamiseen väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla. Kansanvaltaisen oikeusvaltion perusteita ovat ihmisarvon loukkaamattomuus ja yksilön perusoikeudet.
 
Normaalioloissa sovellettava aluevalvontalaki sisältää säännökset myös vihamielisen toiminnan torjunnasta. Aluevalvontalaissa tarkoitettua vihamielistä toimintaa ovat alueloukkaukset sekä tiedustelu ja elektroninen häirintä.

Vaikka kotimaassa vallitsee rauhantila, kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuttaessa ja kansainvälistä apua annettaessa voidaan toimia poikkeusoloissa. Tiedustelulainsäädännön mukaan sekä sotilas- että siviilitiedustelun kohteena voi olla kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden tai Suomen kansainvälisen toiminnan turvallisuutta uhkaava toiminta. Kriisialueen turvallisuustilanne voi heijastua kauas alueen ulkopuolellekin.

Valtion sallitut puolustautumistoimenpiteet ja kielletyt hyökkäysteot sekä sodan oikeussäännöt eli humanitaarinen oikeus määrittyvät kansainvälisen oikeuden normien perusteella. Näistä normeista on esitetty myös kiistanalaisia tulkintoja. Säännöksissä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen oikeudesta käyttää sotilaallisia voimakeinoja aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan torjunnassa viitataan Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Rikoslaissa on säädetty YK:n peruskirjan vastainen hyökkäysteko hyökkäysrikoksena rangaistavaksi sekä sotaa ja muuta kansainvälistä tai valtionsisäistä aseellista selkkausta koskevien sodan oikeussääntöjen rikkominen sotarikoksena rangaistavaksi.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu