Sotilaat ja siviilit

24.6.2019 10.25
Kolumni

Sotilastiedustelulla ja siviilitiedustelulla on sama perimmäinen tarkoitus: kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen hankkimalla tietoja ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukemiseksi ja turvallisuusviranomaisten tehtävien suorittamista varten. Lainsäädännössä sotilastiedustelu ja siviilitiedustelu on kuitenkin erotettu toisistaan. Säädöstason erovaisuudet liittyvät toimivaltuuksiin ja päätöksentekorakenteisiin ja johtuvat tiedustelun kohteiden erilaisuudesta.

Sotilastiedustelun kohteena on sotilaallinen toiminta ja siviilitiedustelun kohteena muu kansallista turvallisuutta vaarantava toiminta. Sotilaallisella toiminnalla on perinteisesti tarkoitettu valtiollisen toimijan sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä. Sotilaallisen ja muun toiminnan erottelu on kuitenkin vaikeutunut toimintaympäristön globalisoitumisen ja digitalisoitumisen seurauksena. Hauraiden tai kokonaan romahtaneiden valtioiden aseistetut ryhmittymät voivat aiheuttaa turvallisuusuhkia kauas kriisialueiden ulkopuolellekin. Kyberhyökkäykset voivat rinnastua vaikutuksiltaan asevoiman käyttöön.

Sotilastiedustelun ja siviilitiedustelun toimivaltuuksien ja niiden soveltamisedellytysten eroavaisuuksien perusteena on se, että sotilastiedustelu kohdistuu kansallista turvallisuutta jo lähtökohtaisesti uhkaavaan sotilaalliseen toimintaan ja sen varsinaisena kohteena on aina perusoikeussuojan ulkopuolelle jäävä valtiollinen tai sellaiseen rinnastuva toimija. Siviilitiedustelun kohteena voi sen sijaan olla myös muu kuin valtiollinen toimija, esimerkiksi terroristiryhmä.

Sotilastiedustelusta annetusta laista ilmenee päätösketju tiedustelun painopisteistä tiedustelutehtäviin ja edelleen tiedustelumenetelmien käyttöön. Tällaisen päätöksentekorakenteen taustalla ovat sotilaallisen päätöksenteon strateginen, operatiivinen ja taktinen taso. Myös siviilitiedustelun perustana ovat ylätasolla asetetut tiedonhankintaprioriteetit, vaikkei tästä olekaan säädöstasolla sisäministeriön ohjausroolia nimenomaisempaa mainintaa. Siviilitiedustelussa tiedustelun painopisteiden ja tiedustelumenetelmien käytön yhteys onkin sotilastiedustelua löyhempi. Syynä on se, että sotilastiedustelussa seurataan pitkäjänteisesti sotilaallisen toimintaympäristön kehitystä, kun taas siviilitiedustelussa joudutaan reagoimaan usein äkillisiin uhkatilanteisiin. Parhaimmillaan nämä sotilas- ja siviilitiedustelun päätöksentekorakenteiden luontaiset vahvuudet yhdistyvät: toiminta on samanaikaisesti sekä suunnitelmallista että tapauskohtaiset olosuhteet asianmukaisella tavalla huomioon ottavaa.

Tiedustelulainsäädäntö koskee tietojen hankkimista. Hankittuja tietoja voidaan hyödyntää turvallisuusuhkien torjuntaan varautumisessa ja turvallisuusuhkien torjunnassa. Sotilas- ja siviiliviranomaisten turvallisuusuhkien torjuntatoimivaltuudet ovat kuitenkin oma lukunsa. Globalisoituvassa ja digitalisoituvassa toimintaympäristössä turvallisuusuhka voi olla esimerkiksi yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin suunnattu haittaohjelma. Tiedustelulainsäädäntö sisältää säännökset tiedusteluviranomaisten oikeudesta ilmoittaa havaitsemastaan haittaohjelmasta muulle viranomaiselle, yritykselle tai yhteisölle.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu