Tiedustelulainsäädännön peruskäsitteet

14.6.2019 13.45
Kolumni

Tiedusteluvalvontavaltuutetun keskeisimpänä yhteiskunnallisena tehtävänä on valvoa tiedustelutoiminnan ja tiedustelutoimivaltuuksien käytön kohdistamisen lainmukaisuutta. Kun valtuutettu saa tiedon kaikista tiedustelumenetelmien käyttöä koskevista päätöksistä, hänelle muodostuu tämän valvontatehtävän perustaksi kattava kokonaiskuva sekä siviili- että sotilastiedustelun kohdentumisesta.

Tiedustelulainsäädännön soveltamista ohjaavia peruskäsitteitä ovat kansallinen turvallisuus, valtiollinen toimija ja sotilaallinen toiminta. Toimintaympäristön digitalisoitumisen ja globalisoitumisen vuoksi näitä käsitteitä joudutaan arvioimaan osin uudella tavalla.

Kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen koostuu alueloukkausten ja aseellisten hyökkäysten torjuntaan varautumisesta sekä puuttumisesta sellaiseen toimintaan, joka rikoksen asteelle edettyään täyttäisi maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksen tunnusmerkistön. Maanpetosrikoksella rajoitetaan valtion täysivaltaisuutta ja valtiopetosrikoksella horjutetaan kansanvaltaista oikeusvaltiota. Terroristisen tarkoituksen määritelmä puolestaan kattaa nämä molemmat motiivivaihtoehdot. Kansallisen turvallisuuden uhat voivat olla valtion sisäisiä tai ulkoisia tai, kuten nykyään yhä useammin on, näiden yhdistelmiä.

Kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen herkimmällä alueella ollaan kansanvaltaisen laillisen yhteiskuntajärjestyksen valtionsisäisiä uhkia torjuttaessa. Myös tiedustelutoimivaltuuksien käytölle voidaan hakea asianmukaista soveltamiskynnystä valtiopetosrikos- ja terrorismirikossäännöksistä: kyse on toiminnasta, joka pyrkii väkivallalla tai muulla siihen rinnastettavalla oikeudettomalla keinolla horjuttamaan kansanvaltaista oikeusvaltiota.

Digitalisaation myötä on syntynyt tarve valvoa ja turvata valtion maa- ja vesialueiden sekä ilmatilan koskemattomuuden lisäksi valtion eräänlaisen kyberalueen koskemattomuutta. Valtion rajan ylittävään tietoliikenteeseen kohdistuvassa tietoliikennetiedustelussa on osaltaan kyse tällaisesta kyberalueen aluevalvonnasta.

Globalisaation seurauksena kansalliseen turvallisuuteen voivat vaikuttaa maantieteellisesti kaukaisetkin tapahtumat. Tämä on kasvattanut tiedusteluviranomaisten kansainvälisen yhteistyön ja ulkomaantiedustelun merkitystä. Ulkomaantiedustelussa on osaltaan kyse eräänlaisesta eteentyönnetystä aluevalvonnasta valtion rajojen ulkopuolella. Tiedusteluviranomaisten kansainväliseen yhteistyöhön ja ulkomaantiedusteluun vaikuttavat ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset sekä varsinkin yksilökohtaiseen henkilötietojen vaihtoon ja tiedustelumenetelmien käyttöön myös perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat.

Tiedustelulainsäädännössä erotetaan toimivaltuuksien soveltamisedellytysten kannalta toisistaan toisaalta valtiolliset toimijat edustajineen ja toisaalta muut kuin valtiolliset toimijat. Taustana on se, että valtiolliset toimijat jäävät sinällään perusoikeussuojan ulkopuolelle. Aluevalvontalaissa valtiollisiin toimijoihin rinnastetaan tunnuksettomat sotilaalliset ryhmät. Oma kysymyksensä on terroristiryhmien ja järjestäytyneiden rikollisryhmien jäsenten tässä roolissaan nauttima yksityisyyden suoja.

Tiedustelulainsäädännössä sotilastiedustelun ja siviilitiedustelun välinen työnjako määrittyy sotilaallisen toiminnan käsitteen kautta. Sotilaallisella toiminnalla on perinteisesti tarkoitettu valtiollisen toimijan sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä. Uusimuotoiset kyberhyökkäykset voivat rinnastua vaikutuksiltaan tällaiseen asevoiman käyttöön. Kyky kyberhyökkäysten tekemiseen voi olla valtiollisilla sotilastoimijoilla, valtiollisilla siviilitoimijoilla ja muilla kuin valtiollisilla toimijoilla. Kyberhyökkäykset sekä aluevalvontalaissa torjuttavan vihamielisen toiminnan alalajeina mainitut tiedustelu ja elektroninen häirintä hämärtävät myös normaaliolojen ja poikkeusolojen eli rauhan ja sodan välistä rajaa.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu