Tiedustelulait tulivat voimaan – onko tiedusteluvalvonta valmiina?

3.6.2019 10.01
Kolumni

Siviili- ja sotilastiedustelulait tulivat voimaan 1.6.2019. Kun aloitin tiedusteluvalvontavaltuutettuna 1.5.2019, itselläni oli kuukausi aikaa valmistautua lakien voimaantuloon. Valmistautuminen on sujunut hyvin: erinäisiä käytännön järjestelyjä on tehty ja yhteydet valvottaviin ja yhteistyösuhteet muihin valvojiin on luotu. Tiedustelutoiminnan valvontajärjestelmän paletista puuttuu enää eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta, joka asetetaan uuden hallituksen tultua nimitetyksi.

Täysin uusi valvontatoiminto pystytään tai joudutaan rakentamaan tyhjältä pöydältä. Pääosin sanoisin, että pystytään: toiminnan kehittämistä ei tarvitse aloittaa kaikkia osapuolia uuvuttavasta organisaatiouudistuksesta, vaan liikkeelle päästään heti toiminta edellä valvonnan aito tehokkuus voimavarojen mitoittamisen ja kohdentamisen johtotähtenä.

Kukin toimija asemoi tietysti itse itsensä osaksi tiedustelutoiminnan valvontajärjestelmän kokonaisuutta. Minä hahmotan kokonaisuuden seuraavasti.

Operatiivisen tiedustelutoiminnan lainmukaisuuden varmistamisen ensimmäisen ja merkittävimmän aallon muodostaa tiedustelumenetelmien käyttöä koskevan päätöksenteon oikeudellinen tuki, johon tiedusteluviranomaiset ovatkin panostaneet. Toinen aalto on tiedusteluviranomaisten sisäinen laillisuusvalvonta, joka muun muassa tarkastaa tiedustelumenetelmien käyttöä koskevat päätökset ja pöytäkirjat sekä muuta tiedusteluaineistoa. Kolmantena aaltona tulee tiedusteluvalvontavaltuutettu, jota voidaan luonnehtia järjestelmätason operatiiviseksi laillisuusvalvojaksi. Kun tiedusteluvalvontavaltuutettu saa tiedon kaikista tiedustelumenetelmien käyttöä koskevista päätöksistä, hänelle muodostuu kattava kokonaiskuva tiedustelutoiminnan kohdentumisesta.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun rooli ja asema poikkeavat muista erityisvaltuutetuista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu edistävät laaja-alaisesti tehtäväalueidensa mukaisten yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tiedusteluvalvontavaltuutetun harjoittama laillisuusvalvonta on kapea-alaisempaa, kahta viranomaissektoria koskevaa, mutta samalla syvempää. Tiedusteluvalvontavaltuutettu saa tiedon kaikista tiedustelumenetelmien käyttöä koskevista päätöksistä ja hänellä on vahvat toimivaltuudet tiedustelumenetelmien käyttöön puuttumiseen.

Tietosuojavaltuutettuun tiedusteluvalvontavaltuutetulla on sekä hallinnollinen että toiminnallinen yhteys. Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminto on sijoitettu hallinnollisesti tietosuojavaltuutetun toimiston yhteyteen eli tiedusteluvalvontavaltuutettu saa tietosuojavaltuutetun toimistosta hallinnollista tukea. Tämä antaa tiedusteluvalvontavaltuutetulle tervetulleen mahdollisuuden keskittyä paremmin toiminnallisiin asioihin. Kun tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo tiedustelutiedon käyttöä ja kun tietosuojavaltuutettu puolestaan valvoo myös tiedusteluviranomaisten rekisterinpitoa ja muuta henkilötietojen käsittelyä, tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tietosuojavaltuutettu tekevät myös toiminnallista valvontayhteistyötä.

Kuten edellä on todettu, tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo erityisesti tiedustelutoiminnan kohdentumista. Uskoisin, että myös eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta tulee seuraamaan tiedustelutoiminnan kohdentumista, ehkä kuitenkin strategisemmalla tasolla. Tiedusteluvalvontavaliokunta ja tiedusteluvalvontavaltuutettu seuraavat ja valvovat yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, mutta molempien viimekätisenä tehtävänä on varmistaa, että kansanvaltaista laillista yhteiskuntajärjestystä puolustetaan kansanvaltaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavin keinoin.

Ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri, muun muassa valvovat valvojia, myös tiedusteluvalvontavaltuutettua. Ylimpien laillisuusvalvojien keskinäisessä tehtävienjaossa tiedustelumenetelmien käytön valvonta istuu luontevasti eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka on valvonut jo ennestään rikostorjunnallisten salaisten tiedonhankintakeinojen ja salaisten pakkokeinojen käyttöä. Ylimmän valtiojohdon virkatointen lainmukaisuutta valvovalla oikeuskanslerilla taas voi olla roolia strategisen tason tiedonhankintaprioriteettien ja tiedustelun painopisteiden asetannan yhteydessä.

Ministeriöiden tehtäviin kuuluu toimialojensa hallinnon ohjaus ja valvonta. Sisäministeriön ja puolustusministeriön tehtävänä on valvoa, että tiedusteluviranomaiset organisoivat ja ohjeistavat toimintansa, kouluttavat henkilöstönsä ja järjestävät sisäisen laillisuusvalvontansa asianmukaisesti.

Riippumattomat tuomioistuimet eivät ole valvontaviranomaisia, mutta tiedustelumenetelmien käyttöä koskevia lupa-asioita käsitellessään niillä on keskeinen rooli yksittäisen tiedustelumenetelmän käytön lainmukaisuuden varmistamisessa.

Kaikkien edellä mainittujen näkökulmien yhdistyessä tiedustelutoiminnan valvontajärjestelmästä muodostuu kattava kokonaisuus.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu