Tiedusteluvalvonnan muodot

9.9.2019 8.56
Kolumni

Tiedusteluvalvontavaltuutetun harjoittama tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonta on ennakollista, reaaliaikaista ja jälkikäteistä. Valvontamuotojen keskinäisiä painotuksia ohjaa pyrkimys valvonnan vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen. Ahkera mutta huonosti kohdennettu valvonta ei ole vaikuttavaa, kun taas hyvin kohdennetussa valvonnassa vaikuttavuus voidaan saavuttaa kohtuullisilla panostuksilla.

Tiedustelulakeihin on sisällytetty toiminnan laillisuusvalvontaa tukevia elementtejä. Tällaisia ovat velvollisuus tehdä tiedustelumenetelmää koskeva nimenomainen päätös ja dokumentoida se, velvollisuus laatia tiedustelumenetelmän käytöstä pöytäkirja sekä velvollisuus antaa tiedustelutoiminnasta vuosittaiset selvitykset ja kertomukset. Päätösten ja pöytäkirjojen kattavankin tarkastamisen vaatima työpanos on pieni verrattuna valvottavan toiminnan eli päätösten valmistelun, tiedustelumenetelmien käytön sekä pöytäkirjojen laatimisen vaatimaan työpanokseen.

Ennakollinen laillisuusvalvonta on lähtökohtaisesti vaikuttavinta ja kustannustehokkainta. Tiedusteluvalvontavaltuutettu ei ole kuitenkaan neuvonantaja, vaan laillisuusvalvoja. Neuvonannon ja konsultatiivisen laillisuusvalvonnan raja voi olla veteen piirretty, mutta se on kuitenkin olemassa: tiedusteluvalvontavaltuutettu ei osallistu tiedustelumenetelmien käytön suunnitteluun mutta voi arvioida tiedusteluviranomaisten tekemiä suunnitelmia oikeudellisesti. Ennakollinen laillisuusvalvonta voi olla tiedusteluviranomaisten operatiivisten lakimiesten tukemista yksittäistapauksissa tai osallistumista yleisempään tiedusteluviranomaisten henkilöstön oikeudellisen osaamisen kehittämiseen.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun antaman oikeudellisen tuen merkitystä lisää se, että tiedustelutoimintaa koskevat salassapitovelvollisuudet rajoittavat mahdollisuuksia käydä aihepiiristä oikeudellista keskustelua julkisuudessa tai tiedeyhteisössä. Tiedusteluvalvontavaltuutetun toimialan kapeus mahdollistaa kiinteän valvontasuhteen luomisen valvottaviin eli Suojelupoliisin sekä Pääesikunnan tiedusteluosastoon ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen. Tällöin tiedusteluvalvontavaltuutettu voi tehdä havaintoja tiedusteluviranomaisten yksittäisten laintulkintaratkaisujen lisäksi niiden taustalla vallitsevasta tulkintakulttuurista. Kokonaan uutta lainsäädäntöä käyttöönotettaessa alkuvaiheen tulkinnallisilla linjauksilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset.

Reaaliaikaista laillisuusvalvontaa tukee tiedusteluviranomaisten velvollisuus ilmoittaa tiedustelumenetelmiä koskevista päätöksistä viipymättä tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Ilmoittamisessa voidaan hyödyntää tiedusteluviranomaisten sähköisiä asianhallintajärjestelmiä. Tiedusteluvalvontavaltuutettu ei ole kuitenkaan lupaviranomainen vaan laillisuusvalvoja: jos tiedusteluvalvontavaltuutettu ei puutu heti tietoonsa tulleeseen tiedusteluviranomaisen menettelyyn, tämä ei tarkoita tiedusteluvalvontavaltuutetun menettelylle antamaa hyväksyntää.

Jälkikäteiseen laillisuusvalvontaan liittyy myös tiedustelumenetelmien käytön tuloksellisuuden seuranta. Sillä on vaikutusta arvioitaessa tiedustelumenetelmän käytön edellytyksenä olevan tuloksellisuusoletuksen täyttymistä uusia päätöksiä tehtäessä. Kyse on eräänlaisesta valvonnan kehästä. Jälkikäteisessä laillisuusvalvonnassa keskeinen asema on tiedusteluviranomaisten sisäisillä laillisuusvalvojilla.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun lisäksi myös tietosuojavaltuutetulla on roolia tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnassa. Tiedusteluvalvontavaltuutetun valvonta painottuu tiedustelumenetelmien käytön kohdentumiseen. Tietosuojavaltuutetun tiedustelutoimintaan liittyvä valvonta koskee henkilötietojen tallentamista tiedusteluviranomaisten toiminnallisiin rekistereihin ja henkilötietojen muuta käsittelyä.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu