Tiedusteluvalvontavaltuutettu tuomioistuimessa

Tiedustelumenetelmää koskevan lupa-asian tuomioistuinkäsittelyyn osallistuvalla tiedusteluvalvontavaltuutetulla on useita rooleja. Näiden roolien yhteensovittaminen ei ole aina täysin ongelmatonta.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun perustehtävänä on tiedustelutoiminnan lainmukaisuuden valvonta. Valtuutetun muita lakisääteisiä tehtäviä ovat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvominen sekä oikeusturvan toteutumisen edistäminen.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulle kaavailtiin alun perin pelkkää oikeutta olla läsnä tuomioistuimessa. Tiedustelulakien eduskuntakäsittelyn yhteydessä valtuutettu sai kuitenkin myös puheoikeuden tuomioistuimessa ja oikeuden kannella tuomioistuimen päätöksestä ylempiin oikeusasteisiin.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun läsnäolo-oikeus kytkeytyy valtuutetun rooliin tiedustelutoiminnan laillisuusvalvojana. Läsnäolo-oikeus täydentää valtuutetun muita tiedonsaantioikeuksia ja mahdollistaa näin laillisuusvalvonnassa tarvittavan kokonaiskuvan saamisen kaikista tiedustelumenetelmäasioista ja niiden kaikista käsittelyvaiheista.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun puheoikeuteen liittyy tuomioistuimen velvollisuus varata valtuutetulle tilaisuus tulla kuulluksi lupa-asian käsittelyssä. Puheoikeuttaan käyttävä valtuutettu toimii lähinnä tiedustelulainsäädännön asiantuntijan roolissa. Valtuutettu voi esittää lupa-asian käsittelyä rikastavia oikeudellisia näkökohtia ja tukea siten tuomioistuimen ratkaisutoimintaa.

Kun tiedusteluvalvontavaltuutettu sai oikeuden kannella tuomioistuimen lupa-asiassa antamasta päätöksestä, tuomioistuinkäsittelyyn tuli tämän myötä kaksiasianosaissuhteisuutta ja valtuutetulle rooli julkisena asiamiehenä, joka valvoo tiedonhankinnan kohteiden etuja näiden tietämättä. Jos tuomioistuimen päätös tiedustelumenetelmää koskevassa lupa-asiassa on lupaa hakeneen tiedusteluviranomaisen näkökulmasta kielteinen, mahdollinen päätöksestä kanteleminen kuuluu tiedusteluviranomaiselle itselleen. Valtuutettu voi kannella tuomioistuimen päätöksestä tiedustelun kohteen puolesta tämän etujen valvomiseksi.

Tiedusteluvalvontavaltuutetun ja varsinaisen julkisen asiamiehen roolit eivät ole kuitenkaan identtiset. Julkinen asiamies valvoo pakkokeinolain mukaisissa asuntokuunteluasioissa pakkokeinon kohteeksi joutuvan etuja. Julkiseksi asiamieheksi voidaan määrätä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Julkinen asiamies on velvollinen hoitamaan tehtävänsä huolellisesti hyvää asianajotapaa noudattaen. Tiedusteluvalvontavaltuutettu ei voi riippumattoman laillisuusvalvojan ja puolueettoman asiantuntijan rooleistaan johtuen muuntautua pelkäksi tiedustelun kohteen etujen valvojaksi.

Tiedustelutoiminnan tarkoituksen ja tiedustelutoiminnan kohteiden luonteen vuoksi toiminnan yleiset periaatteet sekä tiedustelumenetelmien käytön yleiset ja erityiset edellytykset on määritelty tavalla, joka mahdollistaa päätymisen erilaisiin, perusteltavissa oleviin lopputuloksiin tapauskohtaisen tulkinnan perusteella. Lupa-asiaa käsittelevällä tuomioistuimella onkin laaja harkintavalta arvioidessaan tiedustelumenetelmien käytön edellytysten täyttymistä sekä punnitessaan siihen liittyen yksityistä ja yleistä etua.

Jos tiedusteluvalvontavaltuutettu pitäisi tuomioistuimen tekemää päätöstä perusteltuna, siitä kanteleminen olisi ristiriidassa valtuutetun laillisuusvalvojan ja asiantuntijan roolien kanssa, vaikka myös tiedustelun kohteelle edullisempi lopputulos olisi ollut valtuutetun näkemyksen mukaan tuomioistuimen harkintamarginaalin puitteissa mahdollinen.

Vielä haasteellisempi olisi tilanne, jossa tiedusteluvalvontavaltuutettu katsoisi tuomioistuimen pysyneen harkintavaltansa puitteissa, mutta tiedustelun kohteelle edullisempi lopputulos olisi ollut valtuutetun näkemyksen mukaan perustellumpi. Kantelun tekeminen mahdollistaisi tällaisissa tilanteissa ylempien oikeusasteiden ennakkopäätösluonnetta omaavien ratkaisujen saamisen. Vaikka perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta kuuluu valtuutetun tehtäviin, puuttumista riippumattoman tuomioistuimen päätöksentekoon, joka noudattaa tuomioistuimen harkintavaltaa, saatettaisiin kuitenkin pitää valtuutetun perimmäisen laillisuusvalvojan roolin näkökulmasta ongelmallisena. Valtuutettu valvoo tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta ja voi siihen liittyen kiinnittää tiedusteluviranomaisten huomiota paitsi lain ja hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn myös perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Tuomioistuinten toiminnan valvonta ei kuulu valtuutetun toimivaltaan.

Jos tuomioistuin olisi tiedusteluvalvontavaltuutetun näkemyksen mukaan ylittänyt harkintavaltansa selvästi ja tiedustelun kohteen etujen vastaisesti, valtuutetun tekemä kantelu olisi tiedustelun kohteen oikeusturvan takaamisen kannalta perusteltu. Oikeusturvan toteutumisen edistäminen kuuluu valtuutetun tehtäviin.

Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi antaa väliaikaisen määräyksen tuomioistuimen lupaan perustuvan tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämisestä tai lopettamisesta. Valtuutettu ei tällöinkään valvo tuomioistuinta vaan sen myöntämien lupien noudattamista. Valtuutetun harkinta määräyksen antamisessa ei voi olla sellaista tiedustelumenetelmän käytön edellytysten arviointia, jonka tuomioistuin on tehnyt jo lupa-asiaa käsitellessään.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu