Valikko

Kuinka kansallista kansallinen turvallisuus on?

5.8.2020 11.23
Kolumni

Geopolitiikan sanotaan palanneen, jos se on koskaan poissa ollutkaan. Voimapolitiikka on aina enemmän tai vähemmän haastanut valtioiden toimia rajoittavaa kansainvälistä oikeutta ja sääntöperustaista kansainvälistä järjestelmää.

Kansallinen turvallisuus on tiedustelulakien avainkäsite: tiedustelua saadaan kohdistaa vain ja ainoastaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.

Meillä tiedusteluviranomaisten tehtävänä on nimenomaan turvallisuusuhkiin liittyvien tietojen hankkiminen. Jossakin muualla tiedusteluviranomaisilla voi olla myös maan talouselämän yleisen edistämisen kaltaisia tehtäviä.

Kansallisen turvallisuuden käsite lainsäädännössä

Kansallinen turvallisuus on meillä oikeudellisena terminä suhteellisen uusi. Kansallinen turvallisuus on yksilöiden henkilökohtaista turvallisuutta yhteisöllisempää.

Lainsäädäntömme tuntee yksilön turvallisuuden käsitteen lisäksi yleisen turvallisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden käsitteet. Yleisessä turvallisuudessa suojelukohteena on yksilön sijasta suurempi ihmisjoukko ja yhteiskunnan turvallisuudessa suojelukohteina ovat koko yhteisön edut.

Kansallista turvallisuutta koskevien säännösten soveltamiskynnys on vieläkin korkeampi. Suojelukohteena on voimassa oleva oikeus- ja yhteiskuntajärjestys sekä äärimmillään yhteisön olemassaolo. Kansanvaltaisen oikeusvaltion oikeus- ja yhteiskuntajärjestykseen sisältyy myös ihmisarvon loukkaamattomuuden sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Valtion on turvattava muun muassa henkilökohtaisen turvallisuuden perus- ja ihmisoikeuden toteutuminen sekä omien kansalaistensa että muiden alueellaan oleskelevien ihmisten osalta. Kansallisen turvallisuuden ylläpitäminen on konkreettisimmillaan valtion alueellisen koskemattomuuden turvaamista.

Lainsäädännössämme säädetään myös kansakuntaa vakavasti uhkaavista poikkeusoloista ja kansan elinmahdollisuuksien puolustamisesta. Lainsäädännössämme on käytetty ja käytetään osin edelleen myös valtion (sisäisen ja ulkoisen) turvallisuuden sekä valtakunnan (sisäisen ja ulkoisen) turvallisuuden termejä suurin piirtein samassa merkityksessä kuin kansallisen turvallisuuden termiä.

Valtion turvallisuuden voidaan virheellisesti tulkita viittaavan maan ja sen alueella asuvan väestön sijasta pelkästään valtioon oikeushenkilönä. Terrorismirikosten tunnusmerkistöissä onkin aiemmin käytössä ollut ilmaisu ”vakava vahinko valtiolle” muutettu nyttemmin ”vakavaksi vahingoksi maalle”.

Termi valtakunnan turvallisuus voi puolestaan synnyttää harhaanjohtavia historiallisia mielleyhtymiä maan valtiomuotoon (kuningas- tai keisarikunta) taikka kokoon (imperiumi).

Valtion alueellinen suvereniteetti

Alueellinen koskemattomuus on keskeinen osa valtion suvereniteettia.

Valtion alue koostuu sen maa- ja vesialueista sekä niiden yläpuolella olevasta ilmatilasta. Valtion ilmatila päättyy siihen, mistä avaruus alkaa. Avaruuden katsotaan yleensä alkavan noin 100 kilometrin korkeudesta. Satelliittien radat ovat tätä korkeammalla.

Digitalisoitumisen myötä on muodostunut myös valtion eräänlainen kyberalue. Globaalisti yhteenliitetyistä viestintä- ja muista tietoliikenneverkoista muodostuvassa toimintaympäristössä valtion kyberalueen rajojen määrittäminen voi tosin olla haasteellista. Viesti- ja muu tietoliikenne voi ylittää valtion rajan fyysisessä kaapelissa, mutta se voi siirtyä valtiosta toiseen myös radioteitse ja tällöin myös satelliitin kautta.

Rajavalvonta kuuluu Rajavartiolaitoksen tehtäviin ja valtiollisen tai sellaiseksi oletetun toimijan suorittaman alueloukkauksen torjuminen Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tehtäviin.

Kansallisen turvallisuuden suojaaminen valtion oman alueen ulkopuolella

Kansallisen turvallisuuden suojaamisen tarkoituksessa harjoitettava ulkomaantiedustelu muuten kuin yhteistyössä aluevaltion kanssa loukkaa aluevaltion alueellista koskemattomuutta, mutta käytännössä valtiot sietävät sitä johonkin rajaan saakka. Ulkomaantiedustelua voidaan pitää valtion eräänlaisena eteentyönnettynä aluevalvontana sen oman alueen ulkopuolella.

Ulkomaantiedustelua voidaan kohdistaa aluevaltion toiminnan lisäksi aluevaltiossa oleskeleviin ulkomaantiedustelua harjoittavan valtion nykyisiin tai entisiin kansalaisiin. Kyse on tällöin niin kutsutusta pakolaisvakoilusta. Pakolaisvakoilua ei ole meillä säädetty erikseen rangaistavaksi, mutta siihen voidaan kohdistaa vastatiedustelua.

Vieraan valtion pakko- tai voimakeinojen käytön kaltaista vaikuttamistoimintaa valtiot eivät sen sijaan omalla alueellaan siedä. Esimerkiksi rikostiedustelun, rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käytön tai rikostuomioiden täytäntöönpanon on tapahduttava yhteistyössä aluevaltion kanssa. Valtio ei voi aluevaltion alueellisen koskemattomuuden näkökulmasta perustella vaikuttamistoimiaan myöskään aluevaltiossa oleskelevien omien kansalaistensa suojelulla.

Vieraiden valtioiden lisäksi vakavan uhan kansalliselle turvallisuudelle voivat aiheuttaa terroristi- ja rikollisjärjestöt. Toisaalta myös vieraan valtion edustajien toiminta voi täyttää terrorismirikoksen tunnusmerkistön. Valtiot voivat myös hyötyä terroristiryhmien tai järjestäytyneiden rikollisryhmien toiminnasta tai jopa käyttää lukuunsa, puolestaan tai suostumuksellaan toimivia ryhmiä niin kutsuttuina proxy-toimijoina.

YK:n peruskirja sallii valtion puolustautua itse tai yhdessä muiden valtioiden kanssa aseellista hyökkäystä vastaan. Valtioiden yhteistä puolustautumista koskevat EU:n ja Naton perussopimusten keskinäisen avunannon lausekkeet. Kansallinen turvallisuus ei ole vastakohta kansainväliselle turvallisuudelle.

Valtioiden kasvanut keskinäisriippuvuus on lisännyt niiden välisen yhteistyön tarvetta myös turvallisuuskysymyksissä. Toisaalta keskenään yhteistyötä tekevillä valtioilla voi olla aihepiiristä riippuen myös erisuuntaisia, puhtaasti kansallisia intressejään.

YK:n peruskirja kieltää valtioilta hyökkäysteot eli aseellisen voiman käyttämisen toisen valtion alueellista koskemattomuutta vastaan. Keskustelua on käyty esimerkiksi niin kutsuttujen ennaltaehkäisevien iskujen ja valtioiden itsenäisesti ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta toteuttamien niin kutsuttujen humanitaaristen interventioiden yhteensopivuudesta tämän kiellon kanssa. Aseellisissa selkkauksissa sovellettavat sodan oikeussäännöt eli kansainvälinen humanitaarinen oikeus on oma lukunsa.

Kimmo Hakonen
Tiedusteluvalvontavaltuutettu