Legitimiteetistä ja luottamuksesta

Itärajan tilanteen käsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys salassa pidettävien tiedustelutietojen käytöstä päätöksenteon perusteena. Tiedustelutiedot liittyvät kansallisen turvallisuuden suojaamiseen.

Siviili- ja sotilastiedustelussa hankitaan tietoja vieraiden valtioiden sekä terroristi- ja rikollisjärjestöjen kaltaisten toimijoiden kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta. Tällaisen toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden, ammattimaisuuden ja jatkuvaluonteisuuden vuoksi siviili- ja sotilastiedustelu on laaja-alaisemmin salassa pidettävää kuin yksittäisten rikoksentekijöiden yksittäisten rikosten estämistä ja selvittämistä tukeva rikostiedustelu.

Siviili- ja sotilastiedustelun salassapito kattaa hankittujen tietojen lisäksi niiden hankkimiskeinot eli siviili- ja sotilastiedustelun tiedustelumenetelmien käytön tarkemmat kohteet, toteuttamistavat ja suorituskyvyt. Tiedustelutietojen hankkimiskeinojen salassapidolla suojataan sekä kansallista turvallisuutta että tiedusteluvirkamiesten ja tietolähteiden henkilökohtaista turvallisuutta.

Siviili- ja sotilastiedustelun salassapito vaikuttaa myös kansalliseen ja kansainväliseen tiedustelutietojen vaihtoon. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvien tiedustelutietojen vaihdon yhteydessä korostuu tietoja vaihtavien viranomaisten ja jopa niiden yksittäisten virkamiesten välisen luottamuksen merkitys. Yksi viranomaisten välisen luottamuksen osatekijöistä on originator control -periaatteen ja need to know -periaatteen tarkka noudattaminen. Originator control -periaatteen mukaan tiedot vastaanottavan viranomaisen on noudatettava tiedot luovuttaneen viranomaisen asettamia ehtoja tietojen edelleen luovutukselle. Need to know -periaatteen mukaan kullakin virkamiehellä saa olla viranomaisen sisälläkin pääsy vain niihin tietoihin, joita hän tarvitsee virkatehtäviensä hoitamisessa.

Tietojen hankkimiskeinot voivat paljastua varsinkin yksittäisten tiedustelutietojen ja mahdollisesti myös tiedustelutietoihin perustuvien uhka-arvioiden kautta. Need to know -periaate onkin huomioitava myös silloin, kun organisoidaan tiedonhankintatoimintaa sekä operatiivisen ja strategisen tason analyysitoimintaa siviili- tai sotilastiedusteluviranomaisen sisällä.

Mahdollisuuteen kertoa siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten laatimissa uhka-arvioissa esitetyistä johtopäätöksistä ja niiden perusteina käytetyistä tiedustelutiedoista julkisuudessa voi vaikuttaa se, onko kyse ylimmän valtiojohdon päätöksentekoa tukevista strategisen tason uhka-arvioista vai viranomaisten kansalliseen turvallisuuteen liittyvien tehtävien hoitamista tukevista operatiivisen tason uhka-arvioista, jotka sisältävät henkilötietoja. Salassapitovelvoitteet estävät kuitenkin myös strategisen tason uhka-arvioiden osalta tieteellisten menetelmien yhteydestä tutun avoimen, yksittäisiin havaintoihin asti palautuvan johtopäätösten oikeellisuuden ulkoisen varmistamisen. Operatiivisen tason uhka-arviot, jotka eivät palaudu salassapitovelvoitteiden vuoksi yksittäisiin tiedustelutietoihin asti, voivat olla lisäksi ongelmallisia viranomaistoimien kohteiksi mahdollisesti joutuvien henkilöiden oikeusturvan kannalta. Vaikka siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten laatimia uhka-arvioita hyödyntävät päätöksentekijät eivät saisikaan tietoonsa uhka-arvioissa esitettyjen johtopäätösten perusteina käytettyjä yksittäisiä tiedustelutietoja, niillä tulisi joka tapauksessa olla tiedossaan ainakin perusteina käytettyjen tietojen varmuusaste. Tietojen varmuusaste voi vaikuttaa niiden perusteella tehtyjen johtopäätösten oikeellisuuteen ja tietojen hankkimiskeinot voivat puolestaan vaikuttaa hankittujen tietojen varmuusasteeseen.

Siviili- ja sotilastiedustelun rikostiedustelua laaja-alaisemman salassapidon vuoksi siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan yleistä legitimiteettiä on ylläpidettävä välillisesti erityisten valvontajärjestelyjen kautta. Erityisten valvontajärjestelyjen tarvetta aiheuttaa myös siviili- ja sotilastiedustelun kohteena olevan toiminnan ja kohteena olevien toimijoiden rikostiedustelua väljempi määrittely. Meillä siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan erityiset valvontajärjestelyt tarkoittavat siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan parlamentaarisesta valvonnasta vastaavaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokuntaa sekä siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta vastaavaa tiedusteluvalvontavaltuutettua. Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnassa painottuu siviili- ja sotilastiedustelun tiedustelumenetelmien kohdentamisen kattava reaaliaikainen valvonta. Siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisten laatimien uhka-arvioiden osin tiedustelutietoihin perustuvien johtopäätösten oikeellisuuden varmistaminen ei sinällään kuulu tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävänä olevan tiedustelumenetelmien ja tiedustelutietojen käytön lainmukaisuuden valvonnan piiriin.

Siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan legitimiteetin välillinen ylläpitäminen erityisten valvontajärjestelyjen kautta edellyttää yleistä luottamusta valvontajärjestelyjen tehokkuuteen. Haasteena on se, että siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan valvonnasta julkisuuteen viestimistä rajoittavat osin samat salassapitovelvoitteet, jotka koskevat siviili- ja sotilastiedustelutoiminnasta julkisuuteen viestimistä.

Siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan valvonnan tosiasiallisen tehokkuuden yhtenä edellytyksenä on valvojan ja valvottavien keskinäinen luottamus salassapitokysymyksissä. Valvojan on voitava lähtökohtaisesti luottaa siihen, että tämä saa valvottavilta kaikki valvontatehtäviensä hoitamisessa tarvitsemansa tiedot. Valvottavien on puolestaan voitava luottaa siihen, että valvoja ei paljasta niiltä saamiaan salassa pidettäviä tietoja salassapitovelvoitteiden vastaisesti. Meillä yksittäisvirkamiehenä toimiva tiedusteluvalvontavaltuutettu ja hänen henkilöstönsä valvovat sekä siviili- että sotilastiedusteluviranomaisten toimintaa. Tiedusteluvalvontavaltuutetun on huomioitava salassapitovelvoitteet ja need to know -periaate niin suhteissaan siviilitiedusteluviranomaiseen ja sotilastiedusteluviranomaisiin kuin organisoidessaan henkilöstönsä toimintaa. 

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu