Tiedusteluviranomaisten sähköisiin palveluihin kohdistuva tiedonhankinta nopeasti kehittyvässä digitaalisessa toimintaympäristössä

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelma sisältää useita mainintoja siviili- ja sotilastiedustelua sekä rikostiedustelua koskevan sääntelyn kehittämisestä. Hallitusohjelmassa viitataan muun muassa siihen, että teknologiseen kehitykseen on kyettävä vastaamaan.

Digitaalisessa toimintaympäristössä harjoitettavan toiminnan sääntelyyn liittyy toisaalta kehittämistarpeita ja toisaalta haasteita toimintaympäristön moniulotteisuuden ja teknologisen kehityksen nopeuden vuoksi. Sääntelyn tulisi olla samanaikaisesti sekä riittävän täsmällistä ja tarkkarajaista että mahdollisimman tekniikkariippumatonta.

Sähköisiä palveluja koskeva sääntely

Digitaalisessa toimintaympäristössä tarjottavat sähköiset palvelut voivat olla sähköisen viestinnän palveluita taikka muita yksityisiä tai julkisia sähköisiä palveluita. Kun tarjotaan muita sähköisiä palveluita, hyödynnetään yleensä sähköisen viestinnän palveluja.

Sähköisten palvelujen tarjoamisesta säädetään sähköisen viestinnän osalta sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa. Tiedusteluviranomaisen sähköisiin palveluihin kohdistuvassa tiedonhankinnassa on kyse viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuuden tai tiedonsaantioikeuden käyttämisestä. Tiedonhankintatoimivaltuuksien käytön edellytykset soveltamiskynnyksineen ovat yleensä tarkemmin säänneltyjä kuin tiedonsaantioikeuksien käytön edellytykset. Sähköisten palvelujen tarjoamista koskevan sääntelyn ja tiedusteluviranomaisten sähköisiin palveluihin kohdistuvan tiedonhankinnan sääntelyn yhteensovittaminen voi olla haasteellista, kun sääntelyillä on osin erilaiset tarkoitukset ja tavoitteet.

Vaatimukset sähköisiä palveluja koskevan sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä tekniikkariippumattomuudesta näyttäytyvät ja painottuvat eri tavalla riippuen siitä, tarkastellaanko niitä palvelujen käyttäjien, palveluntarjoajien vai palvelujen käyttämistä koskevia tietoja hankkivan tiedusteluviranomaisen näkökulmasta. Sääntelyn täsmällisuus ja tarkkarajaisuus on keskeinen oikeusturvan tae sähköistä palvelua käyttävälle ja samalla tiedonhankinnan kohteena olevalle taholle. Sähköisen palvelun tarjoajan oikeusturvan näkökulmasta vaatimus sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta liittyy palveluntarjoajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin suhteessa palvelun käyttäjään ja tiedusteluviranomaiseen. Toisaalta sääntelyn tekniikkariippumattomuus tukee tosiasiallisesti samankaltaisia palveluja tarjoavien palveluntarjoajien yhdenvertaista kohtelua ja kilpailuneutraliteettia. Tiedusteluviranomaisen näkökulmasta sääntelyn tekniikkariippumattomuus voi estää sen, että viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuus tai tiedonsaantioikeus muuttuisi teknologisen kehityksen myötä tehottomaksi.

Teknologisen kehityksen vaikutus tiedusteluviranomaisten tiedonhankintatoimivaltuuksiin tai tiedonsaantioikeuksiin voi olla kahdensuuntaista. Teknologinen kehitys voi toisaalta tehdä toimivaltuudesta tai oikeudesta tehottaman, taikka toisaalta laajentaa toimivaltuuden tai oikeuden tosiasiallista soveltamisalaa tavalla, jota lainsäätäjä ei ole toimivaltuudesta tai oikeudesta säätäessään tarkoittanut tai kyennyt ennakoimaan. Esimerkiksi siirtyminen perinteisistä kiinteistä puhelinverkoista moderneihin matkapuhelinverkkoihin ja tietokoneverkkoihin sekä niiden erilaisiin yhdistelmiin on laajentanut olennaisesti sellaisten tietojen alaa, jotka ovat saatavissa telekuuntelulla, tietojen telekuuntelun sijasta hankkimisella ja televalvonnalla sekä teknisellä laitetarkkailulla.

Teknologisen kehityksen myötä syntyy uudentyyppisiä sääntelyn soveltamistilanteita. Kun säännöksiä tulkitaan, niiden soveltamisalaa ei toisaalta saada venyttää asiattomasti, mutta toisaalta myös uudentyyppisille soveltamistilanteille olisi pystyttävä määrittämään oikeudelliset puitteet säännöksiä tulkitsemalla.
   
Tiedonhankintaa koskeva sääntely

Siviili- ja sotilastiedustelussa salaisen tiedonhankinnan tarkoituksena on tukea kansallisen turvallisuuden suojaamista. Siviili- ja sotilastiedustelu on perusluonteeltaan tässä tarkoituksessa tapahtuvaa heikkojen signaalien ja epävarmojen tietojen yhdistelemistä. Rikostiedustelussa salaisen tiedonhankinnan tarkoituksena on puolestaan tukea yksittäisten rikosten estämistä, paljastamista ja selvittämistä. Oma kysymyksensä on rikosten yleisluontoisempaa ennaltaehkäisemistä tukeva salainen tiedonhankinta. Rikosten ennaltaehkäiseminen voi olla henkilö- tai ilmiötasolla tapahtuvaa.

Tiedusteluviranomaisten sähköisen viestinnän palveluita koskevissa tiedonhankintatoimivaltuuksissa on kyse sekä siviili- ja sotilastiedustelussa että rikostiedustelussa käytettävissä olevista telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, televalvonnasta, tukiasematietojen hankkimisesta ja teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisesta sekä nyttemmin myös teknisestä laitetarkkailusta muiden kuin viestintäverkossa välitettävänä olevien viestien osalta. Siviili- ja sotilastiedustelussa on lisäksi käytettävissä tietoliikennetiedustelua koskeva tiedonhankintatoimivaltuus sekä sotilastiedustelussa ulkomaan tietojärjestelmätiedustelua ja radiosignaalitiedustelua koskevat tiedonhankintatoimivaltuudet.

Tiedusteluviranomaisten tiedonsaantioikeuksissa voi olla kyse tietojen saannista yksityiseltä taholta tai toiselta viranomaiselta. Tietojen saanti yksityiseltä taholta voi koskea esimerkiksi teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöiviä tietoja taikka liittyä esimerkiksi tiedonhankinnan kohteena olevan tahon liikkumiseen tai taloudelliseen toimintaan.

Viranomaisen toimivaltuuden tiedonhankintatoimivaltuus- tai tiedonsaantioikeusluonne voi olla joskus tulkinnanvarainen. Tiedonhankintatoimivaltuuksista esimerkiksi tietojen hankkimisessa telekuuntelun sijasta ja takautuvassa televalvonnassa tiedusteluviranomainen pyytää tiedot jälkikäteen viestinnän välittäjältä. Ensimmäiset nykyistä televalvontaa osin vastaavat säännökset olikin muotoiltu tiedusteluviranomaisten teleyrityksiin kohdistuviksi tiedonsaantioikeuksiksi. Pakkokeinolain muutostarpeita tarkastellut työryhmä ehdotti puolestaan pakkokeinolakiin uutta yhdistymistietojen hankkimista koskevaa tiedonhankintatoimivaltuutta, joka olisi kattanut paitsi nykyisen tukiasematietojen hankkimista koskevan tiedonhankintatoimivaltuuden tapaan tiedot tietyn tukiaseman kautta telejärjestelmään kirjautuneista tai kirjatuvista teleosoitteista ja telepäätelaitteista, myös tiedot tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan tietokantaan yhdistyneistä tai yhdistyvistä teleosoitteista ja telepäätelaitteista. Ehdotusta ei toteutettu pakkokeinolain tarkistamisen yhteydessä. 

Keskeisen osan tiedusteluviranomaisten tiedonhankintaa koskevasta sääntelystä muodostaa tiedonhankinnan kohdentamisen ja tiedonhankintatoimenpiteiden käytön kohdistamisen sääntely. Tässä sääntelyssä on tiedonhankinnan kohteena olevien tahojen aseman kannalta olennaista se, minkä tyyppisiä ja sisältöisiä tietoja tiedonhankinnalla voidaan saada sekä kuinka suuri riski tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräisten tietojen kertymisestä tiedonhankintaan liittyy. Sivullisten aseman kannalta on olennaista puolestaan se, kuinka suuri sivullisia koskevien tietojen kertymisen riski tiedonhankintaan liittyy. Hyväksyttävä ylimääräisten ja sivullisia koskevien tietojen kertymisen riskitaso määräytyy osin soveltamalla tiedustelutoiminnan suhteellisuusperiaatetta ja vähimmän haitan periaatetta. Mitä vakavammasta ja konkreettisemmasta torjuttavasta uhasta on kysymys, sitä suurempi ylimääräisten ja sivullisia koskevien tietojen kertymisen riski voi olla hyväksyttävissä. 

Tiedonhankinnan kohteena olevien tahojen ja sivullisten asemaan liittyvien näkökohtien lisäksi myös tiedustelutoiminnan tehokkuutta koskevat toiminnalliset tavoitteet ohjaavat tiedonhankinnan toteuttamista samaan ylimääräisten ja sivullisia koskevien tietojen kertymistä minimoivaan suuntaan. Tiedusteluviranomaisen rajallisten voimavarojen käyttäminen ylimääräisten ja sivullisia koskevien tietojen käsittelyyn vähentää niitä voimavaroja, jotka ovat viranomaisen käytettävissä tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta merkityksellisten tietojen analysointiin. Tämä koskee tietojen koko elinkaarta niiden keräämisestä tietojenkäsittelyprosessin eri vaiheissa tapahtuvaan hävittämiseen saakka. Toisaalta tiedusteluviranomaisen näkökulmasta tärkeää on myös se, että viranomainen saa tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta merkitykselliset tiedot käyttöönsä mahdollisimman kattavasti.

Tiedonhankinnan kohdentamisen ja tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamisen tasot

Tiedonhankinnan kohdentamista ja tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamista koskevassa päätöksenteossa voidaan erottaa ainakin neljä tasoa. Tällöin tiedonhankinnan kohdentamisessa määritetään tiedonhankinnan kohteena oleva toiminta ja tiedonhankinnan kohteena oleva taho. Tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamisessa yksilöidään tiedonhankintatoimenpiteen kohde ja toteutetaan tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkempi kohdistaminen.

Siviili- ja sotilastiedustelussa tiedonhankinnan kohteena on kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava toiminta. Rikostiedustelussa tiedonhankinnan kohteena on puolestaan rangaistava toiminta. Onnistuminen tiedonhankinnan tiettyyn toimintaan kohdentamisessa vaikuttaa tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräisten tietojen kertymisen riskiin. Riski voi olla tiedonhankintatoimivaltuuksien ja tiedonsaantioikeuksien osalta erilainen muun muassa niitä koskevan sääntelyn tarkkuudesta riippuen.

Siviili- ja sotilastiedustelussa tiedonhankinnan kohteena on tiedonhankintatehtävään liittyvä henkilö tai organisaatiotoimija eli henkilö tai organisaatiotoimija, johon kohdennettavalla tiedonhankinnalla voidaan saada tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta merkityksellisiä tietoja. Tämä koskee sekä tiedusteluviranomaisten tiedonhankintatoimivaltuuksien että niiden tiedonsaantioikeuksien käyttämistä. Varsinkin ylimmän valtiojohdon päätöksentekoa tukevan strategisen siviili- ja sotilastiedustelun sekä sotilasviranomaisten toimintaa tukevan operatiivisen sotilastiedustelun yhteydessä tiedonhankinnan varsinaisena kohteena ovat lähinnä organisaatiotoimijat, eikä yksittäisten henkilöiden yksilöitymisellä ole tällöin yleensä merkitystä tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta. Kun yksittäisten rikosten estämisen, paljastamisen ja selvittämisen tarkoitukseen liittyvä rikosvastuu kohdistuu aina henkilöihin, rikostiedustelussa tiedonhankinnan kohteena on tiedonhankintatoimivaltuuksien käytön osalta rangaistavaan toimintaan osallinen henkilö. Tiedonsaantioikeuksien käytön osalta tiedonhankinnan kohteena voi olla myös henkilö, jolla on muunlainen yhteys rangaistavaan toimintaan. Siviili- ja sotilastiedustelun tiedonhankintatoimivaltuuksia koskeva sääntely on pitkälti rikostiedustelun tiedonhankintatoimivaltuuksia koskevasta sääntelystä kopioitua. Tämä on sinällään perusteltua, sillä siviili- ja sotilastiedustelun tiedonhankintatoimivaltuuksia kauemmin käytössä olleita rikostiedustelun tiedonhankintatoimivaltuuksia koskevaa säännösten tulkintakäytäntöä voidaan tällöin hyödyntää myös siviili- ja sotilastiedustelun tiedonhankintatoimivaltuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa. Tällainen sääntelytapa ei kuitenkaan tue selkeimmällä mahdollisella tavalla tiedonhankintatoimivaltuuksia koskevien säännösten soveltamista silloin, kun tiedonhankintaa kohdennetaan siviili- ja sotilastiedustelun yhteydessä henkilöiden sijasta organisaatiotoimijoihin. Tiedonhankinnan tiettyyn tahoon kohdentamisen onnistuminen vaikuttaa sivullisia koskevien tietojen kertymisen riskiin. Myös tässä riski voi olla tiedonhankintatoimivaltuuksien ja tiedonsaantioikeuksien osalta erilainen muun muassa niitä koskevan sääntelyn tarkkuudesta riippuen.

Telekuuntelussa, tietojen hankkimisessa telekuuntelun sijasta ja televalvonnassa tiedonhankintatoimenpiteen kohteena ovat tiedonhankinnan kohteena olevan tahon vastaanottamat tai lähettämät viestit. Teknisessä laitetarkkailussa tiedonhankintatoimenpiteen kohteena on puolestaan tiedonhankinnan kohteena olevan tahon käyttämän teknisen laitteen tai sen ohjelmiston toiminta, sisältämät tiedot tai yksilöintitiedot. Ulkomaan tietojärjestelmätiedustelussa tiedonhankintatoimenpiteen kohteena voi olla yksittäistä teknistä laitetta tai sen ohjelmistoa laajempi tietojärjestelmä.

Telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta ja televalvontaa koskeva päätöksenteko on nyttemmin yleensä kaksivaiheista. Tuomioistuin päättää tiedonhankinnan kohdentamisesta tiettyyn tahoon ja tiedusteluviranomainen sen jälkeen tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamisesta tiettyyn tiedonhankinnan kohteena olevan tahon käyttämään teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen. Siviili- ja sotilastiedustelun osalta tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo tätä tiedusteluviranomaisten tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamista koskevaa päätöksentekoa reaaliaikaisesti. Teknisessä laitetarkkailussa tiedonhankintatoimenpiteen käyttö kohdistetaan puolestaan tiettyyn tekniseen laitteeseen tai ohjelmistoon. 

Tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemmassa kohdistamisessa käytettäviin kriteereihin vaikuttaa se, saako tiedusteluviranomainen tiedot palvelutarjoajalta vai hankkiiko tiedusteluviranomaisen ne itse. Telekuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta ja televalvonnan yhteydessä tiedusteluviranomainen saa tiedot yleensä viestinnän välittäjältä, jolloin tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemman kohdistamisen kriteereinä toimivat sellaiset viestinnän välittäjän tiedossa olevat viestintäverkon rajapintaan liittyvät tiedot, joita käyttämällä viestinnän välittäjä pystyy kohdistamaan tiedonhankintatoimenpiteen käytön asianmukaisesti. Teknisen laitetarkkailun yhteydessä tiedusteluviranomainen hankkii tiedot yleensä itse, jolloin tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemman kohdistamisen kriteereinä toimivat sellaiset teknisen laitteen tai ohjelmiston yksilöivät tiedot, joita käyttämällä tiedusteluviranomainen pystyy kohdistamaan tiedonhankintatoimenpiteen käytön asianmukaisesti.

Sähköisiin palveluihin kohdistuvaa tiedonhankintaa koskevan sääntelyn kehittäminen

Sähköisiin palveluihin kohdistuvaa tiedonhankintaa koskevaa sääntelyä kehitettäessä on perimmäisenä tavoitteena sellainen samanaikaisesti sekä täsmällinen ja tarkkarajainen että tekniikkariippumaton sääntely, jota soveltamalla tiedonhankinta kohdentuu mahdollisimman tarkasti tiedonhankinnan kohteena olevan tahon tiedonhankinnan kohteena olevaan toimintaan. Samalla riski tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräisten ja sivullisia koskevien tietojen kertymiseen tiedonhankinnan yhteydessä on mahdollisimman pieni. 

Digitaalisessa toimintaympäristössä voivat viestintäverkossa välitettävät viestit sisältää hyvin monentyyppisiä tietoja. Tiettyyn teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen kohdistettavalla telekuuntelulla, tietojen hankkimisella telekuuntelun sijasta ja televalvonnalla voidaan saada myös tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräisiä tai sivullisia koskevia tietoja. Kuten edellä on todettu, kun tiedot saadaan viestinnän välittäjältä, joudutaan tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemman kohdistamisen kriteereinä kuitenkin käyttämään teleosoitteen tai telepäätelaitteen tunnisteen kaltaisia viestinnän välittäjän tiedossa olevia viestintäverkon rajapintaan liittyviä tietoja.

Teknisen laitetarkkailun osalta puhelin- tai tietokoneverkkoon liitetty tekninen laite voi sisältää tai sen ohjelmistolla voidaan käsitellä osin laitteen tai ohjelmiston lajista riippuen hyvin monentyyppisiä tietoja ja tiedot voivat olla myös tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräisiä tai sivullisia koskevia. Pelkkä teknisen laitetarkkailun tiettyyn tahoon kohdentaminen olisi hyvin väljä kohdentamisperuste, kun tiedonhankinnan kohteena olevalla taholla voi olla käytössään hyvin monenlajisia puhelin- tai tietokoneverkkoon liitettyjä teknisiä laitteita. Moniulotteisessa ja nopeasti kehittyvässä digitaalisessa toimintaympäristössä oma, osin soveltamistilannekohtaisesti arvioitavaksi jäävä kysymyksensä on se, milloin tiedonhankintatoimenpiteen kohteena oleva tekninen laite tai sen ohjelmisto on yksilöity teknisen laitetarkkailun käytön yhteydessä riittävän tarkasti. Puhelin- tai tietokoneverkkoon liitetyn teknisen laitteen osalta voi olla tällöin kyse esimerkiksi laitetta, verkon liityntäpistettä, palvelusopimusta ja palvelun tilaajaa tai käyttäjää koskevien tietojen sekä niiden erilaisten yhdistelmien käyttämisestä laitetta yksilöitäessä. Tekniseen laitetarkkailuun liittyy myös kysymys hallitusohjelmassakin mainituista laite- ja järjestelmäketjuista tiedonhankintatoimenpiteen kohteena.

Sekä tiedonhankinnan kohteena olevien tahojen aseman että tiedustelutoiminnan tehokkuutta koskevien toiminnallisten tavoitteiden kannalta olisi ihanteellisinta, jos tiedonhankinta kyettäisiin kohdentamaan ja tiedonhankintatoimenpiteiden käyttö kohdistamaan pelkästään sen tyyppisiin ja sisältöisiin tietoihin, jotka ovat tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta merkityksellisiä. Tietojen tyypin osalta voi olla kyse muun muassa tiedonhankintatoimenpiteen käytön palvelukohtaisesta kohdistumisesta. Tiedonhankinnan kohteena olevan tahon aseman näkökulmasta ei ole sinällään yhtä oleellista se, mihin viestintäverkon fyysiseen osaan taikka tekniseen laitteeseen tai sen ohjelmistoon tiedonhankintatoimenpide kulloinkin kohdistetaan. Sama koskee sitä, kenen hallusta tiedot kulloinkin hankitaan. 

Tiedonhankinnan kohdentaminen ja tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistaminen tietyn tyyppisiin tai sisältöisiin tietoihin jo tietojen keräysvaiheessa lienee kuitenkin käytännössä vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämän vuoksi tietojen keräysvaiheessa jouduttaneen turvautumaan jatkossakin teleosoitteen tai telepäätelaitteen ja teknisen laitteen tai ohjelmiston kaltaisiin tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemman kohdistamisen kriteereihin. Digitaaliseen toimintaympäristöön liittyvää tiedonhankinnalla saatavissa olevien tietojen alan laajenemista voisi olla kuitenkin mahdollista kompensoida tarkentamalla tiedonhankinnan kohdentamista ja tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohdistamista tietojenkäsittelyprosessin myöhemmissä vaiheissa. Kyse voisi olla esimerkiksi teknologisen kehityksen mahdollistamasta kerättyjen tietojen automatisoidusta suodattamisesta tietoliikennetiedustelun yhteydessä käytettävien hakuehtojen kaltaisia tietojen tyyppiä tai sisältöä kuvaavia kriteereitä käyttämällä ja mahdollisesti myös tekoälyn hyödyntämisestä siinä yhteydessä.

Voimassa olevan sääntelyn tiedonhankintatoimivaltuuden käyttöä koskevan päätöksen sisältöä ja rakennetta koskevat määritykset vaihtelevat jonkin verran käytettävästä tiedonhankintatoimivaltuudesta riippuen. Kattavimmillaan päätös sisältäisi maininnat tiedonhankinnan kohteena olevasta toiminnasta, tiedonhankinnan kohteena olevasta tahosta, tiedonhankintatoimenpiteen käytön kohteesta, tiedonhankintatoimenpiteen käytön tarkemmasta kohdistamisesta sekä mahdollisista tiedonhankintaa koskevista rajoituksista ja ehdoista. Tiedusteluviranomaisen velvollisuus hävittää tiedonhankinnan yhteydessä kertyneet tiedonhankinnan tarkoituksen kannalta ylimääräiset ja sivullisia koskevat tiedot samoin kuin todistamiskieltojen alaiset tiedot seuraa suoraan laissa säädetystä. Tiedonhankintatoimivaltuuden käyttöä koskevaan päätökseen sisällytettävillä rajoituksilla ja ehdoilla voisi olla mahdollista täsmentää ja täydentää tätä velvollisuutta sekä sisällöllisesti että menettelyllisesti. Päätökseen sisällytettävät rajoitukset ja ehdot voisivat koskea esimerkiksi edellä tarkoitettua kerättyjen tietojen automatisoitua suodattamista.

Oma tiedonhankintatoimivaltuuden käyttöä koskevaan päätökseen mahdollisesti sisällytettäviin rajoituksiin ja ehtoihin liittyvä kysymyksensä on päätöksen sisällön ja päätöksen tietojenkäsittelyprosessin eri vaiheissa noudattamisen tehokas valvonta. Päätös siihen mahdollisesti sisällytettyine rajoituksineen ja ehtoineen olisi muotoiltava sellaisella täsmällisyydellä, joka mahdollistaisi tehokkaan valvonnan käytännön toteuttamisen. Valvonnan tehokkuuteen vaikuttaa siviili- ja sotilastiedustelun osalta äärimmillään tiedusteluvalvontavaltuutetun oikeus määrätä lainvastaiseksi katsomansa tiedonhankintatoimivaltuuden käyttö keskeytettäväksi tai lopettavaksi sekä lainvastaisesti hankitut tiedot hävitettäviksi. Määräys on tiedusteluviranomaisen omaan päätökseen perustuvan toimivaltuuden käytön osalta päätöksen sisältöön tai noudattamiseen perustuva ja lopullinen sekä tuomioistuimen päätökseen perustuvan toimivaltuuden käytön osalta päätöksen noudattamiseen perustuva ja väliaikainen.

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu