Valtiollinen hätävarjelu ja voimakeinojen käyttö

Nykyisessä maailmantilanteessa voi herätä kysymys kansainvälisen oikeuden tehokkuudesta. Onko oikeusnormeilla merkitystä, jos niitä ei noudateta?

Ainakaan toistaiseksi valtiot eivät ole yleensä kiistäneet kansainvälisen oikeuden normien voimassaoloa, vaikka ovatkin voineet pyrkiä esittämään niistä sellaisia omaa etuaan palvelevia tulkintoja, joita valtaosa muista valtioista ei hyväksy. Äärimmillään voi olla kyse tulkinnoista, jotka liittyvät Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan kieltämiin hyökkäystekoihin tai peruskirjan sallimaan valtion itsepuolustukseen aseellista hyökkäystä vastaan, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kollektiivisia aseellisia toimia koskevan valtuutuksen olemassaoloon tai sisältöön taikka sodan oikeussääntöihin.

Turvallisuusuhkien torjunta

Turvallisuusuhkien torjunta on vaaratilanteiden syntymisen ennalta ehkäisemistä, konkreettisten vaaratilanteiden ja rikosten toteutumisen estämistä ja keskeyttämistä sekä toteutuneiden rikosten jälkikäteistä selvittämistä.

Turvallisuusviranomaisten toimivaltuudet voidaan jaotella tiedonhankintatoimivaltuuksiin, tiedollisiin toimivaltuuksiin ja vaikuttamistoimivaltuuksiin.

Tiedonhankintatoimivaltuuksissa on kyse vaaratilanteiden syntymisen ennalta ehkäisemistä tukevista siviili- ja sotilastiedustelun tiedustelumenetelmistä, konkreettisten vaaratilanteiden ja rikosten toteutumisen estämistä ja keskeyttämistä tukevista rikostiedustelun salaisista tiedonhankintakeinoista sekä toteutuneiden rikosten jälkikäteistä selvittämistä tukevista rikostiedustelun salaisista pakkokeinoista. Tiedolliset toimivaltuudet koskevat muun muassa tiedonhankintatoimivaltuuksien käytön yhteydessä saatujen tietojen käsittelyä. Tiedonhankintatoimivaltuuksien ja tiedollisten toimivaltuuksien käytön edellytykset poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi siviili- ja sotilastiedustelun tiedustelumenetelmiä ei saada käyttää estettävien tai selvitettävien rikosten paljastamisen tarkoituksessa, mutta tiedustelumenetelmien käyttämisen yhteydessä voi tästä huolimatta paljastua estettäviä tai selvitettäviä rikoksia. Vaikuttamistoimivaltuuksissa on äärimmillään kyse pakko- ja voimakeinojen käytöstä.

Rikosvastuun toteuttamiseen liittyen rikoksen esitutkinnan, syyteharkinnan ja rikosasian tuomioistuinkäsittelyn aikaisilla pakkokeinoilla sekä rikoksen vuoksi määrättävillä seuraamuksilla voi olla useita tarkoituksia. Pakkokeinoilla voidaan paitsi tukea esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn onnistumista myös estää uusia rikoksia. Seuraamuksilla eli rangaistuksilla, menettämisseuraamuksilla ja muilla turvaamistoimenpiteillä sekä vahingonkorvauksilla voi olla rangaistuksiin perinteisesti liitetyn sovituksen lisäksi tavoitteita, jotka liittyvät rikosta edeltäneen tilanteen palauttamiseen, uusien rikosten estämiseen ja rikoksia ennalta ehkäisevään pelotevaikutukseen.

Sekä kansallisilla että kansainvälisillä oikeusnormeilla on merkitystä silloinkin, kun niiden rikkoja ei joudu jostakin syystä tosiasiallisesti oikeudelliseen vastuuseen teostaan. Oikeusnormit ilmentävät yhteisön arvoperustaa eli arvoja, joiden varaan yksilöiden tai valtioiden yhteisö rakentuu ja joita yhteisön jäsenet ovat valmiit puolustamaan.

Hätävarjelu ja voimakeinojen käyttö

Hätävarjelu tarkoittaa yksilön oikeutta puolustautua toisen yksilön oikeudetonta hyökkäystä vastaan.

Voimakeinojen käyttö tarkoittaa viranomaisen oikeutta käyttää yksilöön kohdistuvaa voimaa virkatehtävänsä hoitamiseksi. Poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja myös välittömästi uhkaavan rikoksen taikka muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi sekä hätävarjelutyyppisesti poliisin oman toiminnan tai yksilön suojaamiseksi.

Sekä hätävarjelun että puolustuksellisen voimakeinojen käytön sallittavuutta on arvioitava puolustustekojen ajoituksen ja ankaruuden ja sivullisten aseman näkökulmasta. Puolustusteot ovat sallittuja aloitetun tai välittömästi uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi. Puolustautuminen on lopettava heti, kun hyökkäys on saatu torjutuksi eli puolustustekoja ei saada käyttää rikosvastuun toteuttamiseen liittyvän rankaisemisen tarkoituksessa. Tekojen on oltava hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia sekä puolustettavia eli oikeasuhtaisia. Tekoja ei saada kohdistaa sivulliseen henkilöön ja niiden puolustettavuutta arvioitaessa on otettava muutenkin huomioon sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa.

Valtioiden täysivaltaisuus

Kansainvälinen oikeus perustuu valtioiden täysivaltaisuuteen eli alueelliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Valtioiden täysivaltaisuudesta seuraa kielto puuttua toisen valtion täysivaltaisuuteen ja oikeus puolustaa oman valtion täysivaltaisuutta. Alueellista koskemattomuutta voi loukata valtion edustajien toiminta toisen valtion alueella ilman kyseisen valtion esittämää pyyntöä tai sen antamaa suostumusta. Itsemääräämisoikeutta voi loukata toisen valtion sisäisiin asioihin puuttuminen. Valtion täysivaltaisuuden puolustamista voidaan luonnehtia valtiolliseksi hätävarjeluksi ja voimakeinojen käytöksi.

Valtiollinen hätävarjelu kotimaassa

​​​​​​​

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten estäminen kuuluvat poliisin tehtäviin ja toimivaltaan. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voi vaarantaa ja rikokseen voi syyllistyä sekä ei-valtiollinen että valtiollinen toimija. Kuten edellä on todettu, poliisilla on oikeus käyttää voimakeinoja välittömästi uhkaavan rikoksen taikka muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi. Poliisi voi saada Puolustusvoimilta ja Rajavartiolaitokselta tarvittaessa virka-apua, joka voi suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantavan terrorismirikoksen estämisen tai keskeyttämisen yhteydessä sisältää myös sotilaallisten voimakeinojen käyttöä.

Alueloukkauksessa on kyse vieraan valtion sotilaan, sotilasajoneuvon, valtionilma-aluksen tai valtionaluksen tulemisesta Suomen alueelle tai olemisesta Suomen alueella ilman lupaa. Vieraan valtion sotilasosastoon rinnastetaan sellainen tunnukseton sotilaallinen ryhmä, jonka valtiollista alkuperää ei ole voitu vielä tunnistaa. Aluevalvontaviranomaisilla eli sotilas-, rajavartio-, poliisi- ja tulliviranomaisilla on oikeus käyttää voimakeinoja alueloukkauksen torjumiseksi. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen osalta tämä voi sisältää myös sotilaallisten voimakeinojen käyttöä. Aluevalvontalain rikkominen voi täyttää alueloukkauksen rikostunnusmerkistön.

Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voivat käyttää sotilaallisia voimakeinoja myös valtakunnan turvallisuutta välittömästi ja vakavasti vaarantavan vihamielisen toiminnan torjumiseksi. Vihamielisellä toiminnalla tarkoitetaan muun muassa vieraan valtion Suomen alueeseen kohdistamaa tai Suomen alueella toimeenpanemaa aseellista sotilaallista toimintaa. Vihamielistä toimintaa on myös vieraan valtion Suomen alueella oleviin valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin kohdistama tiedustelu ja elektroninen häirintä. Vihamielinen toiminta voi täyttää aseellisen sotilaallisen toiminnan osalta muun muassa henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen tai vahingonteon, tarkoituksestaan johtuen jopa terrorismirikoksen, tunnusmerkistön sekä tiedustelun osalta vakoilun tunnusmerkistön. Oman kysymyksensä voi muodostaa se, että vieraan valtion aseelliseen sotilaalliseen toimintaan tai tiedusteluun liittyvä teko voidaan nähdä sekä torjuttavana rikoksena että osana Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen torjuttaviin kuuluvaa vieraan valtion vihamielistä toimintaa. Aseellisen sotilaallisen toiminnan osalta voi olla kyse myös vieraan valtion tunnuksettoman sotilaan aseelliseen selkkaukseen liittymättömästä väkivallanteosta.  

Puolustusvoimilla on oikeus käyttää sotilaallisia voimakeinoja vieraan valtion aseellisen hyökkäyksen tai sitä vastaavan ulkoisen uhan kohdistuessa Suomeen. Voimakeinojen käytön sallittavuus määrittyy Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan valtion itsepuolustusta koskevien määräysten perusteella. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastainen hyökkäysteko voi täyttää hyökkäysrikoksen tunnusmerkistön. Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys taikka sellaisen hyökkäyksen uhka voi aiheuttaa valmiuslain mukaiset poikkeusolot.

Valtiollinen hätävarjelu ulkomailla

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja rikosten estäminen tai alueloukkauksen torjuminen toisen valtion alueella on sallittua vain kyseisen valtion pyynnöstä tai suostumuksella. Kyse on tällöin lainvalvontaviranomaisten välisestä poliisiyhteistyöstä tai sotilasviranomaisten välisestä aluevalvontayhteistyöstä.

Kuten edellä on todettu, vihamielisen toiminnan torjunnan kohteena voi olla sekä vieraan valtion Suomen alueella toimeenpanema että sen Suomen alueen ulkopuolelta Suomen alueeseen kohdistama vihamielinen toiminta. Sama koskee vieraan valtion aseellisen hyökkäyksen torjuntaa, jota voidaan toimeenpanna myös hyökkäävän valtion alueella.

Ongelmalliseksi voi muodostua tilanne, jossa valtioon kohdistuu toisen valtion alueelta tuleva ei-valtiollisen toimijan aiheuttama turvallisuusuhka, mutta jossa kyseinen toinen valtio ei ole halukas torjumaan uhkaa. Sama koskee tilannetta, jossa kyseinen toinen valtio ei ole kykenevä torjumaan turvallisuusuhkaa itse eikä valtiossa ole sen romahtamisen vuoksi sellaista toimivaltaista tahoa, joka voisi esittää valtion puolesta uhan torjumisessa avustamista koskevan pyynnön tai antaa valtion puolesta avustamista koskevan suostumuksen. Sotilaallisesti järjestäytynyt, varustettu ja aseistettu ei-valtiollinen toimija voi rinnastua tosiasiallisen vaarallisuutensa puolesta vieraan valtion sotilasosastoon. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla on sinällään laaja toimivalta toteuttaa ja valtuuttaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitäviä ja palauttavia toimia, kollektiiviset aseelliset toimet mukaan lukien. Turvallisuusneuvoston toiminnan tehokkuutta voi kuitenkin rajoittaa sen pysyvien jäsenten veto-oikeus.

Ei-valtiollinen toimija voi toimia valtion lukuun, puolesta tai suostumuksella valtion sijaistoimijana. Toimijan ei-valtiollisen tai valtiollisen luonteen kannalta voi olla myös tulkinnanvaraista, onko toimija saavuttanut jonkin alueen tosiasiallisen hallinnan kautta valtiolliseen toimijaan rinnastettavan toimijan aseman.

Oma kysymyksensä on oman valtion edustajan tai kansalaisen hätävarjelutyyppinen suojelu toisen valtion alueella. Myös tällöin voi muodostua ongelmalliseksi tilanne, jossa kyseinen toinen valtio ei ole halukas torjumaan turvallisuusuhkaa taikka kyseinen toinen valtio ei ole kykenevä torjumaan turvallisuusuhkaa itse eikä valtiossa ole sellaista toimivaltaista tahoa, joka voisi esittää valtion puolesta uhan torjumisessa avustamista koskevan pyynnön tai antaa valtion puolesta avustamista koskevan suostumuksen.

Valtiollinen hätävarjelu digitaalisessa toimintaympäristössä

Digitaalisessa toimintaympäristössä turvallisuusuhan maantieteelliset aiheuttamis- ja aiheutumispaikat, uhan aiheuttajan valtiollinen tai ei-valtiollinen asema sekä uhan luonne ja vakavuus voivat olla epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Tämä voi vaikuttaa sen arviointiin, mitä toimivaltuuksia uhan torjunnassa on käytettävissä sekä kuuluuko uhan torjunta siviili- vai sotilasviranomaisten tehtäviin ja toimivaltaan.

Ulkomaantiedustelu

Rikostiedustelu toisen valtion alueella on sallittua vain kyseisen valtion pyynnöstä tai suostumuksella. Kyse on tällöin rikosten estämistä tukevan rikostiedustelun osalta lainvalvontaviranomaisten välisestä poliisiyhteistyöstä sekä rikosten selvittämistä tukevan rikostiedustelun osalta esitutkinta- ja muiden oikeusviranomaisten välisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosoikeuden alalla.

Kansallinen lainsäädäntö sallii sen sijaan siviili- ja sotilastiedustelun toisen valtion alueella myös ilman kyseisen valtion esittämää pyyntöä tai sen antamaa suostumusta, vaikka esimerkiksi muita kuin diplomaattisia ja konsulisuhteita koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettuja laillisia keinoja käyttävä tiedonhankinta toisen valtion alueella voikin loukata sinällään kyseisen valtion täysivaltaisuutta. Siviili- ja sotilastiedustelu on meillä aina luonteeltaan puolustuksellista eli koskee oman valtion kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa. Tiedonhankinta toisen valtion alueella ilman sen esittämää pyyntöä tai antamaa suostumusta kohdistuu tällöin valtioon, joka aiheuttaa turvallisuusuhan tai ei puutu alueeltaan tulevaan ei-valtiollisen toimijan aiheuttamaan turvallisuusuhkaan. Siviili- ja sotilastiedustelun keskeisenä tarkoituksena on tukea valtion itsepuolustukseen varautumista ja antaa ennakkovaroitus sellaisesta turvallisuusuhasta, joka voisi toteutuessaan edellyttää itsepuolustukseen ryhtymistä.

Sekä siviili- ja sotilastiedustelun että rikostiedustelun yhteydessä oma kysymyksensä on tilanne, jossa valtiossa ei ole valtion romahtamisen vuoksi sellaista toimivaltaista tahoa, joka voisi antaa valtion puolesta suostumuksen tiedonhankintaan valtion alueella.

Valtiollinen voimakeinojen käyttö

Valtiollisessa voimakeinojen käytössä voi olla kyse kielletyistä hyökkäystoimista taikka taistelutoimista sodan tai muun valtioiden välisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Taistelutoimien sallittavuus määräytyy kansainvälisoikeudellisten sodan oikeussääntöjen perusteella. Sodan oikeussääntöjä sovelletaan valtioiden lisäksi myös aseellisen selkkauksen osapuolena olevaan ei-valtiolliseen toimijaan. Aseelliseen selkkaukseen liittyvä toiminta voi täyttää sodan oikeussääntöjen rikkomisen osalta sotarikoksen, siviiliväestöön kohdistuvan hyökkäyksen osalta rikoksen ihmisyyttä vastaan ja kansanryhmän hävittämisen osalta joukkotuhonnan tunnusmerkistön. Sota tai muu aseellinen selkkaus voi aiheuttaa puolustustilalain mukaiset poikkeusolot.

Yksilöön normaalioloissa kohdistettavan voimakeinojen käytön sallittua ajoitusta ja ankaruutta arvioidaan konkreettisen tilanteen olosuhteiden perusteella. Poikkeusolojen valtiollisen voimakeinojen käytön ajoitusta ja ankaruutta voidaan arvioida myös laaja-alaisemman kokonaistilanteen perusteella. Taistelutoimien sallittavuus on kytketty sodan oikeussäännöissä sotilaalliseen tarpeeseen ja sotilaalliseen hyötyyn. Sotilaallista tarvetta ja sotilaallista hyötyä voidaan tarkastella sodankäynnin strategisen (sota), operatiivisen (sotatoimet), taktisen (taistelut) ja taisteluteknisen (taistelutoimet) tason näkökulmasta. Taistelutoimet siviiliväestöä, siviilihenkilöitä ja siviilikohteita vastaan ovat kiellettyjä. Todettakoon vertailun vuoksi, että kansainvälisen kriisinhallinnan osalta on erotettu toisistaan perinteinen rauhanturvaaminen, joka voi sisältää hätävarjelutyyppistä voimankäyttöä, voimankäyttövaltuuksiltaan laajennettu rauhanturvaaminen, joka voi sisältää myös taktisen tason voimankäyttöä, ja rauhaan pakottaminen, joka voi sisältää myös strategisen tason voimankäyttöä.

Tiedonhankintaan liittyen sodan oikeussäännöissä erotetaan toisistaan tunnukselliset taistelijat ja tunnuksettomat vakoojat, mikä vaikuttaa muun muassa sodan oikeussääntöjen sotavankien asemaa koskevien määräysten soveltamiseen. Taistelijat ja vakoojat erotetaan toisistaan myös kansallisessa vakoilun rikostunnusmerkistössä.

Kansallisen ja kansainvälisen rikosvastuun toteuttaminen

Edellä mainituista rikoksista terrorismirikokset, hyökkäysrikos, sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta ovat sellaisia kansainvälisiä rikoksia, joista voidaan rangaista kansallisesti niiden tekopaikasta ja tekopaikan laista riippumatta. Hyökkäysrikos, sotarikos, rikos ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta kuuluvat kansallisten tuomioistuinten lisäksi myös kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan.

Rikosvastuun toteuttamisen tehokkuuteen voi vaikuttaa se, ovatko asianomaisen valtiot kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön sopimusosapuolina tai hyväksyneet muuten tuomioistuimen toimivallan, sekä se, myötävaikuttavatko ne tutkintatoimien ja tuomittujen rangaistusten täytäntöönpanotoimien toteuttamiseen omalla alueellaan. 

Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu